Tänään oli satumainen päivä. Ihan kirjaimellisesti. Aloitimme simultaanin, ensin teimme satuja suomi-suomi, sitten ohjaaja mausti satuja yksityiskohdilla, muutti jotain ja ymppäsi lopulta täyteen niin hassuja lukuja että pokka petti, ainakin minulta. Tulkkaa nyt sitä kun suden kuono oli 33,58 cm pitkä ja hilkan hupussa oli 5 cm:n suuruinen pampula ja isoäiti oli lihonut ainakin 14,66 kiloa... Päivän aikana otimme kehiin kielenvaihdon ja spontaanit puheet, ja suomi-ruotsi-suomi meni ihan hyvin, se oli suorastaan kivaa! Englannistakin tulkkaus sujui ihan mukiinmenevästi. Työskentelimme todella tehokkaasti, teimme eri kielten välillä ja osittain myös releenä, eli joku tulkkasi puhujan suomeen ja loput suomesta omiin työkieliinsä. Viimeisen session jälkeen pää oli ihan tyhjä, en tiennyt olinko juuri tulkannut suomeen vai ruotsiin. Sama ilmiö kun en joskus tiedä olenko katsonut ruotsinkielistä tv-ohjelmaa ilman tekstitystä vai olenko lukenut suomennoksen ruudulta. Mukanamme on nyt parin viikon ajan pari Pohjoismaiden neuvoston kääntäjää, ovat saaneet mahdollisuuden kokeilla tulkkausta hekin. Ihan kiva kun on useampia ruotsin puhujia, he kuulostavat lähes riikinruotsalaisilta vaikka heidän äidinkielensä onkin suomi.
Vakuutuin tänään siitä että konferenssitulkkaus on minun juttuni. Olen ollut intuitiivisesti sitä mieltä alusta lähtien, mutta nyt tiedän sen varmuudella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti