Musiikkitiede meni yli hilseen. Avausluento käsitteli musiikkiterapiaa. Sanastollisesti se ei ollut kauhean vaikea (englantia), mutta aiheena niin abstrakti, että tulkilla olisi ollut täysi työ pitää tulke ymmärrettävänä. Puhujan tahti oli kuitenkin rauhallinen, joten siitä olisi voinut selvitä.
Luennon jälkeen Turkua tunteva kurssilaisemme vei meidän ihanaan Mansikkapaikkaan (kirjaimellisesti), pieneen kodinomaiseen "olohuone"-kahvilaan, jossa tarjoiltiin herkullista kahvia ja erilaisia kakkuja. Ruotsinryhmällä oli vielä omat harjoituksensa sen jälkeen, ja pitää vain todeta että opettajien pedagogiikassa on melkoisia eroja vielä aikuisopetuksessakin. Olo oli kuin alakoulussa, jossa tunsi tehneensä väärin kun vain avasi suunsa. Suoritusta saattoi seuratata jopa ivallinen naurunpuuska. Pienenä sitä loukkaantui, nyt lähinnä harmittaa. Tuollainen käytös ei edistä positiivista oppimista. Mutta tämän henkilön kanssa täytyy vain taklata parhaansa mukaan, onneksi muut ohjaajat ovat tosi mahtavia ja positiivisia tsemppaajia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti