Elokuvan alkua odotellessa

Kämpillä on kylmä. Nökötän koneeni ääressä aamutakki vaatteiden päällä, villasukat jalassa. Kylmyys johtuu luultavasti omasta lämpötasapainon epätasapainosta (olipa fiksu ilmaisu), joskus vain paleltaa niin että pitäisi päästä avantoon. Logiikan ymmärtävät vain toiset avantouimarit. Tiedossa on kiva ilta, menen ystävieni kanssa elokuviin, "Slumdog Millionaire". Neljä viikkoa Turussa takana enkä ole käynyt vielä kertaakaan leffassa, nyt on aika aloittaa. Kaljalla olen käynyt kerran, mutta join vain tuopillisen kuten köyhän opiskelijan kuuluukin. Silmäilin myös Evitan mainosta, yritän nähdä senkin ennen viimeistä esitystä maaliskuuun lopussa. Kun kerran kävelen ohi joka päivä.
Tänään ei läksyt maistu, tai siis itseopiskelu. Pitäisi kai väsätä harjoituspuheita varastoon mutta taidan tehdä sen aamulla, nousen kuitenkin kuudelta.
Pidimme tänään loput 4 videoitavaa puhetta, ja täytyy vain todeta että se sujuu kaikilta ihan mallikkaasti. Vaikka eräs henkilö piti tilannetta aivan kaameana, se ei näkynyt päällepäin esitystilanteessa, homma oli hanskassa. Aamulla luokkaan tullessaan hän oli kuitenkin hyvin vakava, jännitti luultavasti ihan sairaasti. Mutta oli päivän päätyttyä todella onnellinen itsensä selättämisestä. Se on oikeasti hieno fiilis, täällä joutuu painimaan omien mörköjensä kanssa.
Lisäksi meillä oli erinomainen sessio ryhmän dynamiikasta. Kuten useimmissa työryhmissä meillä on omat ongelmamme, joidenkin egot ovat suurempia kuin toisten, ja jokaisen olisi saatava tasapuolisesti tilaa ja arvostusta. Kurssivetäjämme käsitteli asiaa todella rakentavasti ja hänen johdollaan laadimme pelisäännön nro 1, jonka avulla jatkamme eteenpäin. Laadimme sääntöjä myös tarvittaessa lisää. Hieman ongelmallisesta tilanteesta huolimatta haluan vain todeta että ryhmämme on melkein täydellinen :-)