Bussista

Oli tosi kiva päivä. Teimme tiiviin tunnin mittaisen istunnon aamupäivällä ja toisen tunnin iltapäivällä, loppuaika meni niiden purkamiseen. Jokainen tulkki sai tulkata pitkiä jaksoja kahteen suuntaan, ja siinä todellakin huomasi missä pitää tsempata ja missä ovat ne todelliset haasteet. Äänessä oli yhtä aikaa neljä ryhmää, teimme töitä aika pienessä huoneessa mutta emme silti häirinneet toisiamme. Minulla ääni tahtoi puuroutua, sain rykiä ja katselin kaihoisasti kauas jäänyttä vesipulloani. Mietin olisiko aamulla kannattanut tehdä juoksulenkki, se olisi voinut avata kehoa ja äänilihaksia paremmin. Yksi miinus päivälle oli se, että yksi yhdeksästä jäi ilman tulkkausharjoituksia, mistä hän oli aika nyreissään. Kieliyhdistelmistä ja parittomasta lukumäärästä johtuen me emme mene kaikissa harjoituksissa automaattisesti tasan, ja ohjaajien pitäisi ottaa se huomioon. Kyseinen henkilö oli tehnyt hyvän puheen, mutta ei saanut siihen ohjaajilta minkäänlaista kommenttia, mikä oli myös aika tylsää.
Olen laittanut viikonlopun työlistalle symbolien kokoamisen ja käyttöönoton, kirjoitan melkein koko ajan vaikka symbolit olisivat niin paljon kätevämpiä. Käyttöönotto on käytännössä harjoitusta, ja sitä tarvitaan paljon.
Olin ajatellut tehdä töitä kotimatkalla, mutta eihän tämän minikoneen teksturit sisällä muokkaustoimintoa - olen unohtanut asentaa tähän Wordin. Joten jätän lukemisen viikonlopulle ja alan lukea kirjaa. Bussi on ihan tupaten täynnä, ihmisiä seisoo puoliväliin käytävää, sen pitäisi oikeastaan olla kiellettyä. He lentävät kuin leppäkeihäät jos tiellä sattuu jotain.