Ikävä sohvalle

Asun ekaa kertaa elämässäni kämpässä, jossa ei ole mitään muuta istuinta kuin yksinkertainen kova tuoli, ja huojuva sänky. Vaasan opiskelijakämpässä oli sentään yksi (huono) nojatuoli, sohva tuli kuvaan mukaan vasta myöhemmin. Nyt kaipaan ennen kaikkea sohvaa. Paikkaa johon voisi käpertyä surkuttelemaan itseään hetken, ja syödä suklaata ja lukea romaania. Lupaan itselleni tehdä sen ensi viikonlopulla. Nyt pitää ryhdistäytyä. Onneksi tämä maanantaikammo on itse asiassa tiistaikammoa, perjantai on yhtä päivää lähempänä. Ja kammo on väärä sana, hieman vain jännittää miten viikko menee, toivon itseltäni valpasta otetta ja hyviä fiiliksiä.