Linja-autossa on tätä aikaa. Tavasin alkumatkan The Economist -lehden artikkeleita, ja nuokuin, nyt kun yhteys toimii niin voi taas näpytellä. Porin pohjoispuolella on aika heikko kännykkäkenttä mokkulalle. Kuski käski äsken kiinnittämään turvavyöt, on busseissa nykyään pakollista. Mutta kun tässä bussissa ei ole moisia turvakapineita, pitäisiköhän käräyttää...
Maanantai tuntuu olevan tämän opiskelun rankin päivä. Lähinnä kai irtautuminen omista ympyröistä, lähteminen omien läheisten luota ja omasta totutusta roolista. Asia korjaantuu heti tiistaiaamuna kun ryhmä kokoontuu, muiden energiat tarttuvat saman tien ja pian sitä on taas intoa täynnä. Ja perjantai on viikon paras päivä, kun saa illan tullen rentoutua oman kullan kainalossa.
Jatkamme tällä viikolla muistiharjoituksia, mutta nyt muistiinpanojen kanssa. Olisi kivaa kuulla aikaisempien kurssien kokemuksia, onko tästä alkuvaiheen rääkistä kaikkien mielestä ollut apua. Tarkoitan tätä muistin piinaamista, ja toistuvaa epäonnistumisen tunnetta, joka valtaa mielen kun asiat ei kertakaikkiaan pysy päässä tai jäsenny tai tule ulos. Jätän tämän blogin perinnöksi seuraavalle kurssille, jos heitä vaikka kiinnostaisivat aikuisopiskelijan mietteet. Boring - eihän blogit juurikaan kiinnosta jos ei tunne ihmistä, kirjoittelen siis omaksi ilokseni. Nyt alkaa vatsa kurnia, tahtoo teetä ja näkkäriä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti