Keskustelemme kurssilaisten kanssa välillä välikokeesta, joka on loppukokeen kaltainen koitos toukokuussa, toiselta nimeltään karsintakoe. Siinä vaadittvat valmiudet tuntuvat olevan aika kaukana, tässä on todella tehtävä töitä jos aikoo läpäistä. Mietin eilen että entä jos en läpäisekään testiä? Jos pomppaan karsinnasta tai joudun uusimaan loppukokeen, enkä siitä huolimatta selviä? Sitäkin kuulemma sattuu, vaikkakin harvoin. Se olisi kova paikka, hetken voisi olla tosi mäntti olo. Mutta täällä opituista taidoista ja kontakteista on silti hyötyä läpi elämän. Toistaiseksi en ole joutunut kieltäytymään töistä, eli opinnot tuntuvat osuneen sopivaan saumaan, lama on iskenyt kysyntään. Sen vuoksi opinnot eivät tunnu taloudelliselta uhraukselta, vaikka jäisi paperi saamatta. Näistä mietteistä huolimatta aion kyllä vakaasti sen saada.
Olen matkalla kotiin, ja edessä on aika paljon hommia. Pakollisten kotikuvioiden lisäksi pitää päästä käännöksessä eteenpäin ja valmistella yksi 5 minuutin puhe ensi viikon videointia varten, jokaisen esitys videoidaan ja puretaan. Sitä ei tulkata, keskitymme nyt hiomaan esiintymistaitoa. Lisäksi pitää tehdä 2 tulkattavaa puhetta oppitunteja varten ja 5-6 puhetta omatoimista harjoittelua varten. Tänä iltana en tee mitään järkevää, syön jotain hyvää poikien kanssa, makaan sohvalla ja juoruan puhelimessa Oslossa asuvan ystäväni kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti