Joka-aamuinen kävely Aura-joen varrella on yksi päivän kohokohdista. Tähän saakka säät ovat olleet upeat, pikkupakkasta ja aurinkoa, mutta varmasti saan vielä niskaani sadettakin. Ehkä silloin vähän harmittaa kun ei voi vain hypätä autoon niin kuin kotona.
Harjoittelemme edelleenkin muistamista, roolin ottoa ja sujuvan kielen löytämistä, ja välillä tulee melkein uskonpuute. Olisi sitä voinut tietenkin lähteä opiskelemaan jotain muutakin, pikemmin palkitsevaa taitoa. Juuri nyt on sellainen olo että kaaos päässä kasvaa päivä päivältä. Onneksi intuitioni on tallella, jokin pieni ääni on alkumetreiltä kuiskinut korvaani, että tämä on nyt se minun etsimäni juttu. Pitää kai vain rääkätä itseään mahdollisimman paljon, oltava heti menossa luokan eteen suorittamaan, vaikka tekisikin mieli työntää pää pensaaseen. Mottoni tällä hetkellä on "tekevälle sattuu", siis moka toisensa perään, siinä välissä pieniä onnistumisen muruja.
Söin juuri illallisen lautanen sylissä, seuraavaksi teen hiukan töitä ja tutustun sitten yliopiston opetusalustaan netissä. Saimme odottaa tunnuksia toista viikkoa, tuntuu olevan aika byrokraattista touhua. Jos jaksan, käyn vielä illemmalla pienellä lenkillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti