Jippii - moka!

Keskityt, kuuntelet, yrität painaa asioita mieleen, ja kun on aika aloittaa sanotun toisto eli tulkkaus, ekan lauseen jälkeen tulee täydellinen black out. Kaamea fiilis. Onneksi en ole yksin, sitä tapahtuu aika monelle, vaihtelevassa määrin. Ja on kuulemma normaalia. Eikä siitä saa opettajien mukaan ruoskia itseään, vaan pitää mennä muiden positiivisten asioiden kanssa eteenpäin. Kunnon pedagogiikkaa, siihen on vain uskottava jos aikoo pysyä leikissä mukana. Ja minä aion. Oli jännä myös huomata, miten ymmärsin melkein kaiken saksasta, jota opiskelin viimeksi 25 vuotta sitten ja jotain ranskasta, jota luin lukiossa muutaman vuoden. Asiaa helpotti se, että esitys pidettiin minulle tutusta artistista. Esittelyjen ja tarinoiden lisäksi referoimme tänään myös uutisia, ja yritimme luoda niitä avainsanojen avulla. Analyyttistyys kehittyy. Samalla myös aivot väsyvät. Vaikka kääntäminen vaatiikin ennen kaikkea aivoja (ja istumalihaksia), tässä on kielen lisäksi mukana niin paljon ulkoisia tekijöitä että väliin on ihan pää pyörällä. Mutta sekin kuulemma kuuluu asiaan. Kouluttajien mukaan meidän on tässä vaiheessa riemuittava jokaisesta mokasta, koska niiden kautta kehittyy. Ja eka viikko on heidän mukaansa muutenkin "vain verryttelyä", vaatimuksia kovennetaan kunhan pääsemme vauhtiin.