Istun bussissa matkalla kotiin ja mietin ekan viikon tunnelmia. Päällimäisenä on ilo siitä että tämä tuntuu niin oikeasti "mun jutulta". Ryhmä on kiva ja innostunut, meille on muodostunut jo hyvä yhteishenki, luokassa vallitseva positiivisuus tukee oppimista tosi hyvin. Tänään harjoittelimme ilman kouluttajaa, ja sekin sujui asiallisesti ja tehokkaasti, erona oli lähinnä se että me emme analysoineet suorituksiamme yhtä syvältä ja teorian turvin, vaan omista lähtökohdistamme. Opintojen suunnittelija ja koordinaattori pitää ohjaksia käsissään ja opastaa meitä alkuun, hän on todellinen helmi. Saimme myös tänään ilmaista vaihtotoiveemme, useimmat halusivat päästä tutustumaan ranskankieliseen koulutukseen, meitä Englantiin haluavia oli kaksi. EMCI-koulutukseen sisältyy vaihto jonkun muun tähän ohjelmaan kuluvan yliopiston kanssa, se saattaa järjestyä jo tämän kevään aikana.
Pilvenä taivaalla on talouspuoli. Jos töitä on tarjolla, uskon pystyväni tekemään sen verran että pysymme hengissä. Mutta sähköpostissa oli tänään odottamassa viesti, tai kaksikin, joissa suurin ja vanhin asiakkaani laski hintoja etukäteen ilmoittamatta, kylmästi vain tilauksessa. Enkä ole valmis polkemaan hintoja, varsinkaan kun olen päättänyt panostaa opintoihin. Täytyy nyt miettiä uusi strategia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti