Heippa

Tämä blogi on tullut tiensä päähän, vuorossa on siirtyminen tulkkikoulutuksesta työelämään. Siitä en aio pitää blogia, työuran tapahtumat jääkööt yksityisiksi, onhan tulkilla vaitiolovelvollisuus. Kirjoittelu on ollut mukavaa, aloitin vain omaksi ilokseni, mutta tiedän saaneeni matkan varrella muutamia lukijoitakin. Voi olla, että innostun jossakin vaiheessa luomaan uuden blogin, mutta siinä repostelen puhtaasti harrastuksia, kuten esimerkiksi kokkaamista tai taiteen tekemistä. Siltä varalta, että asianosaiset tämän lukevat, haluan kiittää kaikkia upeita ohjaajia ja kouluttajia, sekä ihania kurssikavereita ja yliopiston henkilökuntaa, jotka ovat tehneet tästä matkasta ikimuistoisen. Tästä on hyvä polkaista uusi ura käyntiin.

Jihuu!

Läpi meni. Kokeesta en kerro sen enempää koska osa meistä tekee omansa huomenna ja perjantaina, ja pelin hengen mukaisesti vaikenemme kunnes kaikki on ohi.
Ensitöikseni juhlin voisarvella ja siiderillä - opiskelijana oppii kaikenlaisia outoja yhdistelmiä - myöhemmin illalla tiedossa on kuoharia ja illallinen. Ja sama jatkunee koko viikonlopun:-). Skål!

H-hetki

Takana hyvin nukuttu yö, heräsin muutaman kerran ja nukahdin saman tien uudelleen. Tulin Turkuun eilen illalla, muutaman tunnin kuluttua on näytön paikka. Eilen tätä tuumiessaani tajusin, että jos minua on jo erään ohjaajan suosituksesta kysytty keikalle ensi vuoden huhtikuulle, en voi olla huono. Nyt vain hermot kuriin. Hain eilen kaupasta "luulot pois" -paitapuseron bleiserin alle - niitähän minulla ei ollut ennestään... Peukut pystyyn, armaat lukijat (keitä nyt sitten lienettekin).

Pitää suhteuttaa

Levoton olo, ei tahdo oikein saada mitään aikaiseksi. Olen hiukka harjoitellut ja tehnyt lyhennekertausta tärkeimmiltä yhteiskunnallisilta aloilta, sekä EU:hun liittyen. Pyysin kollegoilta "keskittymistaukoa" eli siirtämään lukuja jos mahdollista loppuviikkoon. Soittivat paikallislehdestä ja pyysivät haastattelua, ovat kuulleet minun kouluttautuvat simultaanitulkiksi. Sovin ajan perjantaille, siihen mennessä lienen rauhoittunut, meni keskiviikkona sitten miten meni:-)
Yksi taktiikka on miettiä, mitä kaikkia vaikeita tilanteita olen elämän varrella joutunut selvittämään, sen rinnalla keskiviikko saanee kohtuulliset mittasuhteet.
Illalla menen täälle yrittäjille järjestettyyn tiedotustilaisuuteen, siellä saa muuta ajateltavaa.

Matkalla petiin

On vähän vaikea ymmärtää, etten enää tapaa näitä ihania ihmisiä, jotka ovat olleeet osaa elämääni miltei 9 kk:n ajan. Millä täytän heidän jättämänsä tyhjiön? Olen omillani, eikä ympärilläni ole enää ihmisiä, jotka voivat seurata tulkkaustaitojen kehittymistä ja joiden kanssa voi pallotella ja vertailla kokemuksia.

Tässä sitä nyt ollaan

Viimeisen koulupäivän aamu. Mitä 9 kuukaudessa on tapahtunut? Olen alkanut ajatella maailmaa eri tavalla, olen tiedonjanoinen, lähes kaikki alat ja maailman tapahtumat kiinnostavat, urheilu ei tosin vieläkään... Olen oppinut uuden ammatin, jota voin nyt alkaa harjoittamaan. Vähän horjuvalta tuntuu näillä eväin lähteä töidentekoon, toisaalta jostakin on aloitettava. Perustaidot kehittyvät lujaksi ammattitaidoksi vain tekemällä. Alkutaival on kokeineiden konkareiden mukaan melkoista vuoristorataa, toisten keikkojen jälkeen tahtoisi vajota maan alle ja toisten jälkeen tuntee onnistuneensa ja liitelee pilvissä. Ajan myötä ja taitojen karttuessa matka kuulemma tasoittuu.
Olen ihan aidosti tyytyväinen itseeni ja tekemaani urakkaan, vaikkapa sitten pomppaisin loppukokeesta. Se on muodollisuus, joskin myös jatkon kannalta jossakin määrin välttämättömyys. Tärkeintä on kuitenkin se mitä on tapahtunut pääkopan sisällä, olen osoittanut itselleni, ja ehkä myös muille, ettei koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa, jos siltä tuntuu.

Aarreaitta

Olen asunut tässä kämpässä kohta 4 kk, ja aloin tutkia kirjahyllyjä vasta nyt. Onneksi. Olisi voinut opinnot jäädä sikseen. Täällä on niin paljon hyvää ja kiinnostavaa kirjallisuutta, että voisin viettää täällä loppuvuoden ihan vain lukien aamusta iltaan. Kirjastossa on aina vaikea löytää hyviä kirjoja, ei muka keksi kirjailijoita eikä osaa hakea. Täällä on Herman Hesseä, Kirkegaardia, Tove Janssonia, Edith Södergranin runoja, Proustia, Schildtia, Anais Niniä ihan vain muutamia mainitakseni. Ja paljon kiehtovia taide- ja musiikkikirjoja, historiallisia teoksia ja faktateoksia. En ole tavannut vuokraemäntääni, mutta meileistä saamani käsityksen perusteella hän on hyvin iloinen ja avulias, ja varmasti myös hyvin sivistynyt, ainakin näistä teoksista päätellen.
Meillä oli tänään SKTL:n toiminnanjohtaja ja tulkkijaoston pj kertomassa liitosta ja sen toiminnastta sekä alasta ja ammatista yleensä, molemmilla on vankka kokemus tulkin työstä. Hyvin mielenkiintoista ja antoisaa, on todella kiva kuulla kertomuksia suoraan elävästä elämästä. Huomenna improvisoimme koulutuksestame esittelyvideon, jonka eräs Joensuun yliopiston opettajista (yksi ohjaajajistamme) haluaa esitellä käännös- ja tulkkiopiskelijoilleen. Iltapäivällä on "hupipäivä/karnevaali", onhan vimppa koulupäivä, joten luvassa voi olla vaikka mitä. Ja ilta vietetään ravintola Teinissä. On jo vähän haikea olo, samalla kun olen tosi iloinen että pääsen taas asettumaan kotiin pyörittämään poikien arkea.

Vielä viikko

Jotenkin on puhti poissa. Ranskanryhmä saa tällä viikolla tehopreppausta, me muut harjoittelimme hiljakseen. Ihan hyvä niin. Päällä on pieni jännitys, joka takuulla kasvaa viikon mittaan. Tein treffit täällä asuvan ystäväni kanssa loppukoepäivän illaksi, sanoin tarvitsevani joko kanssajuhlijan tai lohduttajan. Kokeeni on ekana päivänä (kokeet ovat ke-pe)emmekä me kurssilaiset saa tavata toisiamme näiden päivien aikana, psykologisista ja käytännön syistä(eri henkilöillä käytetään samoja puheita).
Kävin eilen Voice Massagessa, saimme ilmaisia oppilastyö-harjoitusaikoja, täällä on meneillään VM-kurssi. Siinä hierotaan äänentuottamisessa ja hengittämisessä käytettyjä lihaksia, ihan jees. Ammattilaisen tekemänä varmaan aivan ihanaa.

Vauhdista

Viimeinen pitkä viikko edessä. Siitä osaa tuskin nauttia ennen kuin loppukoe on ohi, sen verran se kyllä pistää jännittämään. Esiintyminen on aina ollut vaikeaa, vaikka jos se on mennyt hyvin siitä on jopa nauttinut. Mutta miten pystyy suorittamaan taitojensa äärirajoilla kun paikalla on niin monia kriittisiä silmiä ja korvia. Jää nähtäväksi. Toisaalta, ei kai se sen kummempi tilanne ole kuin mikä tahansa työkeikka, yksikin kuulija voi olla se kaikkein kriittisin, alkuun on vain päästävä. Ja luotettava omaan osaamiseensa. Piste.
Mutta nyt ruoanlaittoon ja sitten linjurille.

Laiskottaa

Pimeää, märkää, likaista. Marraskuu pahimmillaan. Liian aikaista laittaa jouluvaloja, tohdin ottaa varaslähdön vasta noin viikkoa ennen pikkujoulua. Pitää sytytellä kynttilöitä ja tehdä vain mukavia asioita heti kun ehtii. Huomenna voin viettää ihan hyvällä omallatunnolla IOP:tä (itsenäisen opiskelun päivä), unohdin käännösohjelman lukon Turkuun enkä voi siis kääntää, ihan hyvä niin.
Toinen tarjoamani tulkkauskeikka on nyt myös kalenterissa, sain tilauksen perjantaina. Nasta fiilis, sama työpari kuin viime maanantaina. Lisäksi verkosto lahden taakse on alullaan, olen saanut jo jopa suosittelijan, mikä on melkoinen luottamuslause.
Nyt siirryn sohvalle lukemaan päivän lehteä, ja sen jälkeen seuraan sinkkuäitien toilailuja (juu, on se minustakin ihan tyhmä ohjelma mutta kunhan vahtaan...).

Joko tai

Eilen teimme mm. tulkkauksia ruotsiin, ja yksi ope joka ei ollut kuunnelut tulkkaustani pitkään aikaan, hihkaisi riemusta kun huomasi minun löytäneen "satsmelodin". Ihan siistiä, mutta tänään huomasin kun tulkkasin suomeen että tuotos ontui, yhtäkkiä olikin hankalampi käyttää suomea natiivin tavoin. Kumma juttu, ämpäri on vielä vajaa, ja aina kallellaan joko suuntaan tai toiseen. Koskahan se täyttyy ääriään myöten ja tasoittuu, 10 vuoden kuluttua?
Juttelimme eilen myös siitä, mikä ihme on ajanut meidät tällaiseen ammattiin, jossa on jatkuvasti ruoskittava itseään ja omia epäonnistumisiaan? Vaikka keikka menisi yleisesti ottaen hyvin, niin mieleen jää kaivamaan joku kesken jäänyt ajatus tai huonosti muotoillut lauseet. Tällä hetkellä kaikkia rassaa edessä oleva loppukoe. Meni koe miten tahansa, aion aloittaa työnteon, koska tiedän sössiväni jännityksestä jos sössin. Mutta kyllä se nakertaa itsetuntoa jos joutuu uusimaan kokeen puolen vuoden kuluttua. Siihen on vain varauduttava.

Aamuhetki

Miniläppäri korvaa nyt aamulehden, suivaannuin Hesariin joka ei pysynyt tekemieni muutosten perässä, vaan sai koko ajan jakelut päälaelleen, palaan 7-päiväiseen lehteen vasta kuunvaihteessa.
Blogiin kirjautuminen vaatii nykyään ovelia kiertoteitä, tavallinen sisäänkirjautumissivu ei aukea, johtuneeko mokkulasta. Nukuin 9 tunnin yöunet, pieni flunssa väsyttää. Yksi Turussa asumisen parhaita puolia onkin se, että täällä tulee nukuttua tarpeeksi. Kotona ei ehdi, ympärillä on liikaa virikkeitä. Opinnot ovatkin sujuneet hyvin, kun mieli on levännyt ja ympärillä on useimmiten (jos ei ole liikaa töitä) hyvä opiskelurauha, tätä putkea olisi ollut paljon vaikeampi toteuttaa kotona asuen, onneksi se ei ollut välimatkasta johtuen mahdollista.
Eilisen teimme loppukoekonseja, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt kun aikaa on enää pari viikkoa kaikkien hermot alkavat kiristyä, ja ohjaajat tuntuvat toisinaan arvioissaan kohtuuttomilta, on vaikea hahmottaa, olemmeko arvioissa samalla viivalla vai saavatko jotkut pyyhkeitä suhteessa muita enemmän. Kaikki ovat kuitenkin hyviä tyyppejä, huumori kukkii ja nauru raikaa, eilen paikalla ollutta porukkaa tulee kovasti ikävä kun tämä on ohi. Mutta nyt joka-aamuiseen hiustenlaittoon...huokaus.

Pimeällä tiellä

Istun taas matkalla Turkuun, vielä kaksi menomatkaa jäljellä näissä merkeissä, Sen jälkeen loppukoe on ohi, toivottavasti menee kerralla putkeen, ja jäljellä vain kämpän tyhjennys ja siivous.
Tämän päivän työkeikka oli ihan ok, vaikka eihän sitä koskaan ole täysin tyytyväinen omaan työpanokseensa. Kollega oli mukava, ihan kiva jos järjestyisi yhteisiä töitä myös jatkossa. Olen tosi iloinen siitä että autenttisia harjoitustilanteita on ollut niinkin paljon, oli paljon helpompi lähteä töihin kun tiesi miten se oikeasti menee. Tai voisi mennä. Kerran joudun kiperään paikkaan kun kansanedustaja luki hyvin koukeroisia lauseitaan suoraan paperilta, onneksi rutinoitunut kollega auttoi pulasta ja pelasti kuulijat.
Nyt pitäisi kääntää, työn alla on vähän isompi käännös uudelle suomalaiselle asiakkaalle, ei voinut sanoa ei, itsesuojeluvaisto kielsi. Väsyttää kuitenkin sen verran ettei synny järkevää tekstiä, paras jättää huomisiltaan.
Autoon nousi Porista inttiin menevä kaveri, joka ei osaa olla hetkeäkään hiljaa. Soittelee kaikille kavereilleen ja puhuu kovaäänisesti koko ajan dokaamisesta, ja joka toinen sana alkaa v:llä… Huh huh, pojista vanhempi menee kesällä Dragsvikiin….