Väärä sävellaji

Tulin tänään aamusta, harjoittelin iltapäivällä muutaman tunnin yliopistolla. Nyt on puhti poissa, melkeinpä tympii. Sitä en ole montaa kertaa tuntenut näiden kuukausien aikana, mutta nyt tuntuu kuin ei jaksaisi innostua mistään. Johtuu ehkä siitä että yritin muutama tunti sitten harjoitella simua täällä kotona, ja meni aivan pipariksi. Väsyneenä ei kannata edes yrittää. Lisäksi alakerran kämpässä rempataan, ja seinät ja lattiat ovat ilmeisesti kuin paperia. Rauhalliset hiljaiset illat voivat loppua kuin seinään kun asukkaat saavat rempan tehtyä ja muuttavat huoneistoon, sieltä kuuluu välillä kitaransoittoa ja laulua, melkein kuulen laulun sanat. Sitä se on kerrostaloasuminen, onneksi itselläni on talo. Vaikka tällä hetkellä en juuri ehdikään sitä hoitaa, joululta kuitenkin alkanee taas "normaali" elämä (jos sellaista nyt onkaan). Mutta nyt on paras mennä petiin ennen kuin menee liian mollivoittoiseksi.

Vapaapäivä

Helsinkipäivä oli ihan mielenkiintoinen. Kierros eduskunnassa jäi vähän suppeaksi, emme päässeet näkemään kuin isoimman edustussalin ja täysistuntosalin, mutta olihan sekin jotain. Oli tosin vähän hassua tulkata kolmea kieltä puhuvaa opasta, teimme siis kuiskaustulkkausta.
Oli myös kivä päästä käymään Hanasaaren kulttuurikeskuksessa, hieno paikka. Oli aika hulppeata nähdä oma nimensä osanottajaluettelossa valtionjohdon ja diplomaattien seassa. Meidät otettiin vastaan tosi ystävällisesti ja saimme käyttää koppeja ihan omaan harjoitteluumme. Se sujui aika vaihtelevasti, Stubbia tulkatessa oli ihan kivaa ja rouva presidentin puheesta ei tahtonut saada mitään selvää. Erittäin hyödyllisiä harjoituksia kuitenkin, näki oikein selvästi että tässä ollaan vasta puolivälissä. Minun on nyt harjoiteltava erityisesti enkkupuheita, mistähän repisi sen ajan. Tänään en aio tehdä mitään opintojen tai töiden eteen, lähden kohta viemään nuorimmaista mökille ja moikkaamaan äitiä samalla.

R2P

Hurja viikko. Olemme tahkoneet kansainvälisiä järjestöjä putkeen, toisaalta hirmu hyödyllistä, toisaalta sääli että menee hyvät harjoitukset liian vähällä valmistelulla. Kun aika ei kertakaikkiaan riitä. En edelleenkään jaksa istua yömyöhälle, minun on mentävä petiin ennen yhtätoista, muuten tästä ei tule mitään. Nousen kuudelta ja jatkan valmisteluja aamuisin. Ai että olenko lenkkeillyt, en todellakaan muutamaan viikkoon. Jatkan taas kunhan tämä kaaos tasaantuu. Huomenna osallistumme YK-seminaariin Hanasaaressa. Todella mielenkiintoinen aihe, suojeluvastuu eli R2P. Sitä soveltamalla maailmassa ehkä voitaisiin estää kansanmurhat. Näihin järjestöihin tutustuessa on käynyt mielessä, miten sitä olisi nuorempana voinut hakeutua todella jännittäviin ja tärkeisiin töihin, jos olisi ollut tarpeeksi sisäistä paloa ja motivaatiota. Mutta eipä käynyt edes mielessä.

Harjavallasta

Eka keikka takana. Tosin palkaton harjoitussellainen, mutta olen kuitenkin tulkannut noin 10 kuulijalle paikkamarkkinointiin liittyvää strategiaa. Loput 30 ymmärsivät ilman tulkkausta. Oli ihan hyvä kokemus. Tulkkaus meni ok, toki kuulin tekeväni joitakin mokia ja jäin joskus miettimään jotain ilmaisua liian kauan, mutta yleisesti ottaen olen tyytyväinen. En olisi vielä muutama viikko sitten uskonut että uskallan kiivetä BioDuxin koppiin, mutta niinpä vain uskalsin. Rima on nyt ylitetty ainakin kotinurkilla. Sain paljon hyvää palautetta ja kannustavia kommentteja, uskonpa, että voin olla tulkkeja etsittäessa yksi ehdokkaista. Tein kaksi tunnin rupeamaa (välissä tauko), mikä on tietenkin ihan työehtojen vastaista, kuulijoille kuitenkin kerrottiin aluksi että tämä on harjoitus, tulkki pitää tarvitessaan taukoa. En kuitenkaan pitänyt vaan sinnittelin, ja kyllä se meni kun pinnisti. Kurkku on nyt tosin vähän arka ja väsymys valtaisa. Lepään kuitenkin vasta kämpillä, luultavasti kaadun sänkyyn bussimatkan jälkeen. Nyt koostan puhettani, materiaali alkaa olla kasassa, hion sen huomenna koulun jälkeen. Huomiset harjoitukset alkavat YK:n ruotsinkielisellä esittelyllä, minä olen toinen ruotsia tekevistä releistä, joten pitää tarkistaa termit aamulla.

Jos aikaa jää, niin pesen ikkunat...

Lähden tällä viikolla poikkeuksellisesti vasta tiistaina eli huomenna. Menetän yhden talousaiheisen koulupäivän, mikä on tietenkin ikävää, mutta onneksi puheet videoidaan ja niitä voi harjoitella myöhemmin omin päin. Sen sijaan menen huomenna tulkkaamaan kaupungin profilointiryhmän kokoukseen, jossa turkulainen suunnittelutoimisto kertoo paikan markkinointiin liittyvistä ajatuksistaan. He puhuvat vain suomea joten tarjouduin tekemään harjoituskeikan ilman minkäänlaista korvausta. Samalla saan tutustua kaupungin simultaanitulkkauslaitteistoon ja ihmiset saavat haaviinsa, että kohta meillä on täällä oma konferenssitulkki - inte så illa. Tilaisuuden alussa ilmoitetaan selkeästi, että tulkkaus tehdään vain harjoituskeikkana, ja että se poikkeaa todellisesta tilanteesta mm. siinä, että tulkkeja on vain yksi. Työelämässä tätä hommaa tehdään aina pareittain. Illalla alkaa takuulla jännittää, vielä en ole ehtinyt hermoilla. Pitää tehdä hiukan töitä, ja valmistella keskiviikon puhetta. Viikon teema on Kansainväliset järjestöt, ja valitsin Punaisen ristin, esittelen sen ruotsiksi. Kirjoitetun puheen lisäksi muille kuulijoille pitää tuottaa suomenkielinen infomateriaali kyseisestä järjestöstä. Viikon päätteeksi meillä on sitten kaikilla tuhti tietopaketti 9 järjestöstä. Perjantaina tutustumme joukolla eduskuntaan ja käymme Hanasaaressa järjestetävässä YK-seminaarissa. Saamme tehdä mykkäkoppiharjoittelua, kun mm. Halonen ja Stubb puhuvat englanniksi suojeluvastuusta. Jännää. Mutta nyt seuraavaksi hammashygienistin tuoliin...

Pää puhki

Päivä oli melkoista rumbaa, ohjaajat paljastivat iltapäivällä, että heidän tarkoituksenaan oli tänään ollut järjestää "monikielistä hässäkkää", ja se onnistui täysin. Istuimme pareittain kopeissa ja teimme parhaamme, sukelsimme täysin valmistelemattomina aluehallinnon syövereihin, eihän siitä mitään tahtonut tulla. Päijät-Hämeen kaveri pärjäsi hyvin, puhui kolmella eri kielellä ja vastasi tyhjentävästi ohjaajien esittämiin kysymyksiin. Simuloimme siis jonkinlaista konferenssia. Mutta nyt on nuha saamassa yliotteen ja on aika heittäytyä kotisohvalle.

Perjantaiaamuna

Viikko on ollut todella antoisa, ja rankka. Olemme tulkanneet kolme päivää suomesta ja perehtyneet moneen eri työhön ja talouteen liittyvään aihepiiriin. Eilen meillä oli pari "oikeaa" puhujaa Metalliliitosta, toinen hieman sekavampi ja vaikeampi ja toinen tulkin unelma. Suomi työkielenä -kurssin päätteeksi vietimme illan aivan upeassa Rauhalassa, joka on yliopiston henkilöstön virkistäytymispaikka meren rannalla Hirvensalossa. Yliopisto on saanut sen aikoinaan lahjoituksena, lämmin ajatus sille huvilanomistajalle, joka teki näin jalon teon. Pienestä flunssanpoikasesta huolimatta kävin saunassa ja kaksi kertaa meressä, sitä ei vain voi vastustaa.
Olen tosi iloinen palautteesta, jota sain kolmipäiväisen kurssin ruotsin ryhmän vetäjältä. Hänen mielestään pystyn hyvin aloittamaan keikat heti myös ruotsiin päin kun valmistun. Hän tuntee alueemme markkinat koska asuu Vaasassa ja tekee itsekin tulkkauksia, ja on myös työllistymisen kannalta erinomainen kontakti. Tähän mennessä olen pyrkinyt työelämässä hiomaan vain suomen kielen taitoani, nyt uutena tavoitteena on ruotsin kielen kehittäminen melkein natiivin tasolle, se merkitsee harjoittelun lisäksi myös kursseja ja koulutusta - kivaa!
Tänään edessä on monikielinen konferenssipäivä, saamme "yllätyspuhujan" Päijät-Hämeen liitosta, paras tutustua heidän verkkosivuihinsa aamukahvin ohella.

Turku nukkuu, minä en

Tällä iällä hyvä yöuni riittää korkeintaan pariksi-kolmeksi yöksi, sen jälkeen pitää taas valvoa muutama tunti aamuyöstä. Vaikka mikään ei paina erityisesti mieltä. Pintaan nousee yön hiljaisina hetkinä tosin pieni koti-ikävä, äidin mieli on levollisin kun hän saa olla lastensa kanssa fyysisesti samassa paikassa, ainakin niin kauan kuin he eivät ole ihan aikuisia. Onneksi tämä rupeama ei ole kovin pitkä, marraskuun loppu alkaa häämöttää. Ja opintojen tahti kiihtyä. Eilinen meni ihan hyvin, sain tehdä paljon retouria eli ruotsiin, ja kun kuuntelin itseäni illalla pystyin hyvin tunnistamaan kielelliset puutteeni. Käytän esimerkiksi määrättyjä/epämääräisiä muotoja helposti väärin kun tuotan puhetta nopeasti, ja olen vielä kovin kiinni suomenkielen rakenteissa. Tästä päivästä tulee tosi tiivis, kahdeksan puhetta ja välissä aina lyhyt palautetauko. Yhden pidän itse, loput pääsen tulkkaamaan kopissa joko yksin tai parin kanssa. Nyt takaisin peiton alle hesarin kanssa.

+/-

Eilinen iltapäivä sujui hyvin, vaikeat puheet aukesivat ihan erilailla kuin torstaina. Osaksi tilanne oli rauhallisempi, ja osaksi olin tutustunut termistöön paremmin. Pitää paneutua talousasioihin tästä lähtien kunnolla. Eräs ohjaaja yksinkertaisti asian näin: talous on ihan simppeliä, on vain tuloja ja menoja sekä omat ja toisten rahat. Hänen mielestään jo näillä oivalluksilla pärjää pitkälle. Enpä tuota tiedä.
Aamulla satoi kuin saavista, en viitsinyt lähteä lenkille. Toivottavasti pääsen kuivin jaloin yliopistolle, pitää laittaa varakengät reppuun jos tulee kaatosadekuuro niskaan.

Uusi viikko

Lähden Turkuun vaihteeksi maanantaiaamuna, pakko mennä harjoittelemaan viime torstaisia puheita. Niistä jäi niin paha maku. Torstain opetustilanne oli muutenkin vähän kaoottinen, meidät lähetettiin koppeihin viiden vahvuudella (koppeja on isossa tilassa viisi) eikä suorituksia ruodittu puheiden välillä, minulla se sai aikaan luovutusfiiliksen. Voi olla että tahdin tarkoituksena oli opettaa paineensietokykyä, toivottavasti siitä oli jotain hyötyä.
Tämä viikko on varmasti yhtä haastava ja työntäyteinen, olemme mukana tulkkien jatkokoulutustilaisuudessa, "Suomi työkielenä". Osallistumme kieliryhmissä harjoitukseen ja avustamme puhujina. Ja torstaina saunomme Rauhalassa, missä lieneekään. Jossakin meren rannalla. Nyt linjurille.

Plääh

Päivän harjoitukset meni ihan penkin alle, niin ruotsista kuin englannistakin - täydellisestä aamusta huolimatta. Parhaiten meni itse asiassa suomesta ruotsiin, johtuu varmaan siitä että vähäinen taloustietämykseni on peräisin Ruotsin vuosilta sekä yhteistyöstä ruotsinkielisen kirjanpitäjän kanssa. Viikon aihe on siis ollut talous, ja edessä on ihan rannnaton räme kun pitää yrittää päästä ruotuun kolmella kieleellä. Huokaus. Saisipa huurteisen.

Ylös, ulos ja...

Kahdeksan tunnin yöunet tekee ihmeitä. Sen päälle kolmen vartin juoksulenkki Aurajoen varrella ja hidas aamiainen lehden ääressä. Päivän pitäisi mennä hyvin.
Olen päässyt treeneissä niskan päälle, ehdin juoksemaan tai treenaamaan nyt 3-4 kertaa viikossa, mikä tuntuu hyvältä, siitä saa niin paljon virtaa. Tietenkin jos töitä taas rapsahtaa niskaan niin ehtiminen voi olla vaikeaa, mutta nautin niin kauan kuin voin. Aamuiset hengitysharjoitukset tahtovat vain unohtua. Ulkona paistaa taas aurinko, jätän piskotikun naulakkoon. Itseopiskelun päivä sattuu tällä viikolla perjantaille, joten lähden kotiin iltapäivällä. Viikonlopulla tiedossa on mukavaa yhdessäoloa Helsingisä asuvan ystäväni, hänen siskonsa ja heidän kahden koiransa kanssa. Ja ehkä pyörähtelyä parketilla...

Haukotus

Mokomakin mokkula. Se ei kelpaa edes uutisten katsomiseen, pätkii koko ajan. Eikö 20 euron kk-maksulla pitäisi saada parempaa vastinetta? Minusta pitäisi.
Väsyttää, päivä oli melko intensiivistä harjoittelua, osa meni vähän persiilleen. Ohjaajana oli taas uusi tähti, sekä parlamentissa että kotimaan markkinoilla toimiva konferenssitulkki, oikein mukava ja rempseä henkilö. Sama jonka palautteen vuoksi sain Turun kirjamessuilla rohkeutta hakea tähän koulutukseen kokeiltuani simua ihan kylmiltään SKTL:n esittelykopissa. Kiitos siis hänelle, se on joskus pienestä kiinni.

Hupia

Päivä sujui improvisoinnin ja roolinoton merkeissä, eli pistimme itsemme likoon ja nauroimme paljon. Lisäksi kokeilimme ääniresurssejamme, en tiedä olenko koskaan käyttänyt sellaista volyymia kuin tänään - muut pitelivät korviaan. Puhuimme myös resonanssista ja äänen huollosta. Lopuksi siirryimme studiosta tulkkikoppeihin ja tarkkailimme jokaisen äänenkäyttöä. Päätin ottaa käyttöön joka-aamuiset hengitys- ja äänenavausharjoitukset. Raportoin myöhemmin pitääkö päätös.

Flow

Pari ekaa viikkoa ovat menneet tosi mukavasti. Viime viikon lopulla tuli ensimmäistä kertaa sellainen jees-tunne, nautin simusta ja tunsin että ikäänkuin surffasin laineilla seuratessani puhujaa. Ehkä tämä on merkki siitä fiiliksestä, josta ammatissa toimivat tulkit puhuvat kertoessaan työnsä hyvistä puolista. Huomisen päivän muokkaamme ääntä ja sen jälkeen perehdymme viikon teemaan eli kansantalouteen. Lisäksi pitää väsätä puhe, joita pidetään suomen tulkkien jatkokoulutuksessa ensi viikolla, aiheekseni otin työhyvinvoinnin. Olemme sekä puhujia että osallistumme harjoituksiin. Tärkeää verkostoitumista.

Dittan o dattan

Harjoitukset ovat olleet parin viime päivän ajan ihan ok, helteestä huolimatta. Olemme tehneet SCIC-ihmisen avulla hieman erilaisia juttuja, mm. minimalistista tulkkausta ja nopeutettuja puheita. Hänellä on asioihin työssä pitkään toimineen virkamiestulkin ote ja paljon hyviä vinkkejä. Ja hän todella tahtoo tutustua taitoihimme ja auttaa meitä eteenpäin, varmaankin hän on sitten raadissa mukana kun Brysselissä järjestetään tammikuussa meille suomitulkeille kokeet. Ajattelin käydä kokeilemassa, vaikka en Brysseliin havittelekaan. Sinne pitäisi muuttaa jos mielii keikkoja, Suomessa asuvien friikkujen matkakustannukset käyvät liian kalliiksi. Mutta komissio tekee myös työmatkoja Suomeen ja tällöin tilanne on päinvastainen. Monet kuitenkin pomppaavat niistä kokeista, joten aion käydä siellä hyvin pienin odotuksin.
Olen havainnut, että alivuokralaisen elämä voi olla sangen värikästä. Myöhään sunnuntai-iltana heräsin ovikellon kovaan rämpytykseen. Kuuntelin sitä sydän kurkussa ja adrenaliini suonissa kohisten jonkin aikaa, ja kun en avannut ovea, luultavasti vähän maistissa olleet vierailijat istahtivat puoleksi tunniksi rappuun odottamaan hakemaansa henkilöä, kuka tämä sitten lieneekään. Luultavasti edellinen alivuokralainen. Ihmeellistä vain, jos joku yrittää puoleltaöin kylään soittamatta henkilölle ensin. Lopulta he luovuttivat ja laskeutuivat alakertaan, huokaisin helpotuksesta kun kuulin alaoven käyvän. Toivottavasti tapaus ei toistu, ainakaan öiseen aikaan.
Muuten täällä on hiljaista, joskus kuuluu askelten töminää jostain huoneistosta mutta yleensä ei mitään. Onneksi netin kautta voi seurata radiota ja tv:tä, lukiessakin on kiva jos on taustaääntä. Yritän paraikaa tutustua Twitteriin, uuteen pikaviestifoorumiin, joka on valloittanut maailman nopsaan tahtiin. Ei näissä uusissa ilmiöissä pysy millään kärryillä...

Porista

Söimme perjantaina rapuja, ihana yllätys. Nuorista kaksi oli paikalla, loput olivat töissä ja lomareissulla. Lauantaina kävimme melomassa mökillä, oli kiva pääästä merelle edes kerran kesässä. Menemme ehkä toistekin jos säät suosivat, nyt on ihanat helteet. Paitsi bussissa, täällä vetää. Poikkeuksellisesti meillä on koulua tällä viikolla maanantaista torstaihin, viikonloppu jäi vähän lyhyeksi. Edessä on mielenkiintoinen viikko, mukana on kolmen päivän ajan SCIC-tulkki. Viikon aiheet ovat ilmastonmuutos, energia ja liiketalous. Valmistelin juuri puheen metaanijäästä, mielenkiintoinen aihe. Hallitusti hyödynnettynä hyvä energianlähde, mutta jos jää ilmastonmuutoksen myötä alkaa sulaa niin metaani saattaa aiheuttaa todellisen katastrofin, nopean sellaisen.