Saarelta

Takana on taas yksi oikein mielenkiintoinen päivä. Meille oli tehty Maarianhaminan kongressikeskukseen ihan oma koppi, kokouksen osanottajat ihmettelivät välillä tulkkien määrää, mutta pj selosti mistä oli kyse. Ja kaikki hymyilivät iloisesti :-) Tuntui siltä että tulkkeja arvostetaan Pohjoismaiden neuvostossa, ilman heitä (meitä) yhteistyö ei suju. Oli mukava huomata, että tanska ja norja eivät olleet ihan hepreaa, vaikkakin ne vaativat työtä ennen kuin niistä uskaltaa tulkata. Mutta ovat täysin opittavissa, kunhan aikaa riittää. Täytyisi löytää sopiva harjoittelurako Tanskassa mahdollisimman pian, ehkä ei kuitenkaan ennen ensi kesää/syksyä. Jos vielä silloinkaan, toinen pojista on armeijassa ja toinen jäisi yksin kotiin. Mutta muutaman vuoden sisällä kuitenkin. Täytyy yrittää työllistyä kotimaassa toistaiseksi. Nyt petiin, huomenna on taas tiukka päivä ja sen jälkeen matka takaisin Turkuun.

Dejligt sprog

Vielä 2 kuukautta pitää jaksaa tätä rumbaa, ainaista lähtemistä. Aika on hyvin lyhyt kun ajattelee miten paljon ammattitaidon on vielä kehityttävä ennen loppukoetta. Ja pitkä kun ajattelee miten monta kertaa tässä bussissa pitää vielä istua. Ohjelmassa on kuitenkin paljon mielenkiintoista. Huomenna lähdemme Ahvenanmaalle, ruotsin ryhmä pääsee seuraamaan Pohjoismaiden neuvoston kokousta Maarianhaminassa. Tulkkeja paikalla on 10, joista olen tähän mennessä tavannut jo 7. Paikalla puhutaan ruotsia, tanskaa, norjaa ja suomea ja jonkinlaista yhteiskieltä eli skandinaviskaa. Työllistymisen kannalta minun pitäisi saada norja ja tanska aktivoitua mahdollisimman pian, todella mielenkiintoista päästä kokeilemaan niitä mykkäkopissa. Kuuntelen parhaillaan Tanskan radion podcastia, netti antaa harjoitteluun mahtavat mahikset.

Työyhteisöstä

Eilen teimme tehokonsea, ja jatkamme vielä tämän aamupäivän. Lisäksi käsittelimme tunnin verran ryhmädynamiikkaa ja parityöskentelyä, se asettaa meille omat haasteensa. Se sai minut myös miettimään, miten tärkeää on, että voi peilata itseään johonkin yhteisöön. Käsitys omista ominaisuuksista, kyvyistä ja puutteista jää hämäräksi, jos kukaan ei anna palautetta. Siksi tuntuukin nyt hyvältä monen kotona tehdyn työvuoden jälkeen saada hieman käsitystä siitä, miten itse toimii yhteisössä ja mitkä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet. Havainnot ovat välillä jopa yllättäviä. Ennen lasten tuloa tunsin oloni työyhteisössä epävarmaksi, minulla ei ollut tarpeeksi itseluottamusta, jotta olisin tuntenut osaavani tarpeeksi, parista korkeamman tason tutkinnosta huolimatta. Lasten saavuttua tärkeintä oli saada arki toimimaan heidän ehdoillaan koko perheen hyvinvoinnin vuoksi, ja kotona työskentely oli monen vuoden ajan ihanteellinen ratkaisu. Nyt kun lapset ovat varttuneet, ja minulla ikä ja itseluottamus karttuneet, niin on hauskaa lähteä taas mukaan työyhteisöön. Friikkutulkilla se on sopivan epäsäännöllinen ja vaihteleva. Ei ole vaaraa pysyvistä konflikteista työpaikalla, ne näyttävät olevan ikävä kyllä hyvin yleisiä.

Vielä tunti töitä

Takana on pari normaalia koulupäivää, kivoja teemaharjoituksia. Ensin saksankielinen aamupäivä Itämereen liittyvistä aiheista, ja ranskankielinen iltapäivä Lähi-Idän tilanteesta. Tein siis releeltä koko eilisen päivän, sellaista semitehokasta, varsinkin kun kukaan ei juurikaan kuunnellut. Mutta treeniä kuitenkin. Tänään teimme lähinnä ruotsia, ja hieman englantia. Paikalla oli riikinruotsalainen puhuja, joka piti aitoja poliittisia palopuheita, haastavia mutta paikoitellen myös mukavia. Sähköpostiin on valunut melkoisesti materiaalia ensi viikon Ahvenanmaapäiviä varten, pitäisi alkaa tutustua. Tänään on kuitenkin pakko tahkota ihan oikeita töitä, ettei kassa tyhjene aivan kokonaan ja asiakkaat leipäänny jatkuviin rukkasiin. Loppukokeen jälkeen ei ole varaa pyöritellä peukaloita, on pidettävä tallella ainakin muutama asiakas.
Illat ovat vähän raskaita, pitää yrittää koko ajan tehdä jotain hyödyllistä, ja uni alkaa tulla jo ennen kymmentä. Olisi kiva mennä välillä vaikka leffaan, mutta pakko tehdä kaikenlaisia rästejä pois ettei viikonloppu mene kokonaan koneen ääressä. Loppukokeen jälkeen (sitten kun se on mennyt läpi) aion laiskotella ihan kunnolla muutaman päivän.

Sisu

Nyt mennään sisulla eteenpäin. Jos kevät meni uutuuden huumassa ja innossa niin nyt tarvitaan päättäväistä runnomista, nyt puserretaan kunnes koulutus on putkessa. Kaikki on edelleenkin mielenkiintoista ja motivoivaa, mutta ainainen laukun pakkaaminen ja lähteminen käy voimille, pojistakin on aika tylsää olla viikot lähes tulkoon omin päin, vaikka he hyvin pärjäävätkin. Mutta heistä on helpompaa kun huolto pelaa. Loppu on kuitenkin näkyvissä, ja aika menee siivillä.
Tietenkin tulkin työ on matkustamista, mutta luulen että tulen tekemään keikkoja harvakseen, ainakin aluksi. Kyllä sitä kerran viikossa voisi pyrähtää jonnekin, se olisi vain kivaa, ja taidot eivät pääsisi ruostumaan. Välillä tulee aivan epätodellinen olo, kääntäjän arkeni on todella muuttumassa tulkin jännittäväksi työksi, ja tulevien kollegoiden antamien signaalien perusteella uskallan olettaa, että työllistyn aika pian. Pohjanmaalla on ilmeisesti tarvetta suomi-ruotsi-suomi-tulkeille.
Olen matkalla Hanasaareen, pitäisi valmistella mutta se on aika vaikeaa, tilaisuudessa keskutellaan tasa-arvoisesta koulutuksesta ja maahanmuuttajista. Pitää vielä surffailla vähän.

Lauantaiaamuna

Vatsatauti rauhoittui ja hoidimme Tampereen päivät yhden henkilön vajeella. Todella mielenkiintoinen rupeama, ja tärkeä verkostoitumisen kannalta. Saimme tehdä yhden kokouksen ruotsiin ihan tositilanteessa, tosin salissa olijoista vain kahdella oli kuulokkeet. Mutta tilanne oli ihan aito ja meni oikein hyvin. Lisäksi saimme tulkata kannettavilla laitteilla, työpari jakoi aina yhden puolitoistatuntisen workshopin. Otimme puheen huoneesta ilman kuulokkeita ja puhuimme hiljaa mikkiin. Kopiton tilanne ei tietenkään ole tulkin työolojen kannalta ihanteellinen, mutta niitä tulee kuulemma eteen aina silloin tällöin ja niihin on totuttava. Kuulimme englantia hyvin vaihtelevilla aksenteilla, pahimpia taisivat tällä kertaa olla islantilainen ja italialainen. Osa asioista meni osalta ohi, mm. minulta, ja osa taas ihan sujuvasti. Mielenkiintoista oli myös seurata tulkkien työskentelyä, yhteensä kymmenen ammattilaista huhki hiki hatussa (kopeissa tulee kuuma) ja heidän urakkansa jatkuu vielä tämän päivän. Me "lapsukaiset" saimme lähteä perjantain päätteeksi kotiin.
Tiedän nyt paljon enemmän leijonista kuin ennen, ja vaikka en titteleistä ja prenikoista perustakaan, olen aika vaikuttunut. He tekevät maailmanlaajuisesti paljon hyvää yhteiskunnassa, ja lähtevät aina liikkeelle paikallisyhteisöstä ja kanssaihmisten tarpeista.
Fiilis on hyvä, vaikkakin juuri nyt vähän väsynyt. Loppukoe häämöttää kaiken tohinan takana. Se ei kuitenkaan stressaa ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin, kun minulle valkeni ettei minun ole pakko suoriutua englannin kokeesta läpäistäkseni sen. Riittää, että minut hyväksytään suomi-ruotsi-yhdistelmässä molempiin suuntiin. Ilman muuta aion nostaa englannin myös työkieleksi, mutta se saa viedä vähän enemmän aikaa. Ja siinä rinnalla minun on aktivoitava norja ja tanska, se on työllistymisen kannalta hyvin tärkeää. Eli työsarkaa piisaa loppukokeen jälkeenkin. Mutta nyt vapaapäivän viettoon, huomenna valmistelen maanantain Hanasaarta.

Vauhdista

Eilinen meni Lions-valmisteluissa tilaisuuden päätulkin johdolla, hän on siis yksi opettajistamme. Oli ihan sellainen fiilis että tässä valmistellaan oikeaa keikkaa, ja sellainenhan se onkin kun meillä on ihka oikeat kuulijat, olkoonkin että harjoittelemme. Teimme aiheesta pieniä esityksiä ja tulkkausharjoituksia, ja puhuimme paljon käytännön tilanteesta sekä myös tarjouspyyntö- ja tarjousvaiheesta. Todella mielenkiintoista. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki opelle.
Ikävää on kuitenkin se että meillä riehuu vatsatauti, eilen kaksi ilmoittautui sairaaksi ja tänään kolmas tunsi olonsa heikoksi. Toivottavasti sairastin pöpön jo viime viikolla hyvin kevyenä versiona. Olisi tosi kurjaa jos näin hieno harjoittelutilaisuus menisi monelta sivu suun emmekä pystyisi hoitamaan kaikkia meille suunniteltuja sessioita.
Viikko on logistisesti aika hurja, nukun seuraavat kaksi yötä eri hotelleissa, viikon sisään eri punkkia kertyy nyt jopa viisi, privaatit mukaalukien.
Lähden kohta tapaamaan Hanasaaren tilaisuuden päätulkkia, hän tulee tsekkaamaan miten olemme valmistautuneet. Minulla se on tähän mennessä vielä pelkkää printtailua ja lukemista, tässä on vähän jakomielitautinen olo kun pitää keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Onneksi siihen on kääntäjän ammatissa jo tottunut.

Look kuntoon

Olen nyt viettänyt erinäisiä tunteja tutustumalla Lionsien toimintaan, taas avautui uusi maailma. Leijonat järjestävät Europa Forum -kokouksensa Tampereella tämän viikon torstaina ja perjantaina, ja yksi touhukkaista opettajistamme on hommannut meille siellä runsaasti harjoitusta tositilanteissa. Virallisesta osuudesta huolehtivat tietenkin ammattitulkit, mutta pääsemme seuraamaan heidän työskentelyään läheltä ja tulkkaamaan kannettavilla laitteilla seminaareissa, joihin ei muuten olisi otettu tulkkausta. Tosin torstaiaamuna me tulkkaamme suomesta ruotsiin ihan tositilanteessa kuvernöörien kokouksessa, pitäkää peukkuja että se sujuu...
Valmistautuminen on aika epäkiitollista puuhaa, tulokset eivät juuri näy muuta kuin haparoivissa sanalistoissa, jotka eivät minulta ainakaan synny kovin tehokkaasti. Luen ja alleviivailen mieluummin. Foorumin sivulla surffatessa sain myös käsityksen tilaisuuden virallisuudesta, osanottajat ovat siellä takuulla puku/jakkupuku päällä. Nyt en voi pukeutua farkkuhameeseen, pitää kaivella kaapista vähän toisenmoisia helmoja. Tulee mieleen ajat 90-luvun alussa, jolloin harrastin toimistopukeutumista. Uudet sukkahousut joka päivä (ne meni aina rikki) ja siisti jakku ja hame, ja mielellään kauniit korkkarit. Kääntäjän työssä tuosta on vieraantunut ihan kokonaan. Aamutakki päällä en sentään ole työpöydän ääreen raahautunut, mutta verkkareissa kylläkin. Se on ollut vapauttavaa ja ihan ok, mutta varmasti piristää jatkossa kun saa välillä "pukeutua keikalle". Jahka tässä valmistun ja palaan työelämään, tuntuu että sinne on vielä matkaa.

Day 3 kotikoneelta

Vatsa rauhoittui jo ensimmäisen krampin jälkeen eikä siis pilannut matkaa. Kolmannen Bryssel-päivän vietimme parlamentissa, ja se olikin varsin mielenkiintoista. Saimme seurata ja tulkkailla mykkäkopeissa Barroson kampanjointia muutamassa poliittisessa ryhmässä, ihan hupaisaa. Lisäksi tapasimme Sirpa Pietikäisen, joka kertoi työstään meppinä ja siitä miten EU toimii. Pikkuhiljaa loksahtavat palaset paikoilleen. Mutta vielä pitää paljon opiskella jos aikoo EU:n friikkutesteihin, joissa testataan tulkkaustaitojen lisäksi EU-tietoutta. Tapasimme myös suomen tulkkien johtajan, joka kertoi hieman työstä ja EU:ssa tarvittavista kieliyhdistelmistä. Siellä pitäisi mieluiten olla kaksi suurta kieltä ja vähintään yksi pienempi, ja minulla on hädin tuskin yksi suuri. Aloitan urakehitykseni siis kotimaan friikkumarkkinoista, ja hyvä niin. Lentely edestakaisin ei houkuttele, enka taida enää vaihtaa kotimaata.

Day2

Tänään meitä luotsasi oikein mukava SCIC-tulkki. Olimme tulkkaamassa (ilman mikkiä) kahdessa komission kokouksessa, toisessa käsiteltiin eläinsairauksia Euroopassa ja toisessa hankkeita Latinalais-Amerikassa. Todella mielenkiintoista nähdä miten täällä työskennellään. Menimme ihan soitellen sotaan eli ilman valmistautumista, joten loistosuorituksia ei tietenkään syntynyt. Jäi kuitenkin sellainen fiilis, että tähän työhön voi perehtyä, ei se mitenkään mahdotonta ole. Minusta tuskin tulee virkamiestä Brysseliin, mutta monille nuoremmista kurssilaisista se voi olla ihan mainio tavoite. Saatan kuitenkin käydä EU-kokeissa, jos vaikka pääsisi friikkulistalle. Katsotaan nyt miten tässä vielä ehtii kehittyä.
Juri nyt oireilen vatsatautia hotellihuoneessa, todella inhottavaa. Toivottavasti se asettuu aamuksi, haluan ehdottomasti päiväksi parlamenttiin ja illalla kotiin.

Day 1

Hyvin mielenkiintoinen päivä. Saimme tuhdin tietopaketin tulkin työstä Euroopan unionin tulkkipalvelussa ja parlamentissa sekä Euroopan tuomioistuimessa. Lisäksi kuulimme enemmän tulkkaukseen liittyvästä tekniikasta. Se on tärkeä osa tulkkausta, työtä ei voida tehdä villeissä olosuhteissa vaan siihen tarvitaan tietyt raamit. Tutustuimme parlametin työtiloihin, kävimme mm. täysistuntosalissa ja sitä ympäröivissä kopeissa. Huomenna tapaamme yhden Suomen mepeistä ja voimme haastatella häntä enemmän meppien työstä. Lisäksi teemme mykkäkoppiharjoittelua.
Ajatella miten monia mielenkiintoisia työpaikkoja Euroopan unioni on luonut, enkä nyt ajattele pelkästään tulkkien työtä. Tarjolla on paljon jännittäviä uramahdollisuuksia niille, joilla on rohkeutta ja uteliaisuutta lähteä kokeilemaan siipiään. Kynnys madaltuu kun tajuaa, että täällä työskentelevät ihmiset ovat aivan tavallisia tallaajia kuten kaikki muutkin.

Paikan päällä

Brysselissä on vielä kesä, lupaavat päiväksi reippaasti yli 20 asteen lämpötilaa. Kaupunki antaa viihtyisän vaikutelmaan, kauniiden kivitalojen lomasta pilkottaa siellä täällä valtavia lasipalatseja. Tänään tutustumme Euroopan parlamenttiin. Huomenna seuraamme SCIC-tulkkien työskentelyä, luultavasti myös harjoittelemme. Lähden kohta seikkailemaan kaduille, päätin mennä paikalle jalan, koska onnistuin saamaan kohtuuhintaisen hotellin aika läheltä parlamenttia.

Vihdoinkin perjantai

Ankea aamu. Ulkona sataa ja tulee, eikä suinkaan hiljaista kesäsadetta vaan vettä tulee kuin suihkusta. Tällaisena päivänä olisi ihana jäädä kotiin. Minun pitää vain ensi kävellä sateen läpi unille ja takaisin ja sitten laukkuineni bussiasemalle, ja istua bussissa neljä tuntia ennen kuin pääsen kotiovesta sisään. Välillä pitää ihan taputtaa itseä päähän että oletpa sinä reipas kun jaksat! Motivaatio on edelleen vahva, mutta putki alkaa myös käydä voimille. Loppukoe lähestyy, taidot ovat vielä melko vajavaiset ja ohjelma tiukka. Edessä on kolme päivää Brysselissä, pitäisi ihan hihkua innosta mutta jotenkin vain tuntuu työläältä. Tiedän kuitenkin että kunhan sinne pääsee niin on takuulla mahtavaa seurata tulkkien työskentelyä kokouksissa.
Eilinen on hyvä harjoituspäivä, tempo piti vireänä ja muut paitsi enkkusimut meni ok. Saan todeta yhä uudelleen, että sanavarastoni ei riitä, melkein jokaisessa englannin simutulkkauksessa tulee kohtia, joissa putoan kärryiltä. Turhauttavaa, miten ihmeessä pääsen kahdessa kuukaudessa tilanteen herraksi?!

Sådär, igen

Eilinen meni niinikään puolella teholla. Vähän tuntuu kuin tässä junnattaisiin paikallaan, toisaalta voi olla hyvä että asiat saa taas vähän hautua. Viikon aiheita ovat ilmastonmuutos, uusiutuvat energianlähteet ja EU:n tehtäväalueet - sanastollisesti erittäin vaativia, onneksi myös mielenkiintoisia. Eilisilta oli virkistävää vaihtelua, kaveri tuli syömään ja viipyi niin kauan etten juurikaan ehtinyt tehdä mitään järkevää. Najs.

Sådär

Päivä meni vähän puolitehottomasti, teimme kuitenkin kiitettävän paljon konsea ja iltapäivällä myös simua. Ja aamu aloitettiin muistamis-toistamisella. Ihan hyvä, se tukee varmasti kokonaisuuksien hahmottamista ja muistamista myös simussa. Olo on ollut aika vetämätön, en tiedä johtuuko se orastavasta vilustumisesta, vai siitä että ollaan menossa kohti pimeää vuodenaikaa. Jonkinlaista kollektiivista väsymystä on koko ajan ilmassa. Ajatukset karkaavat usein kotiin, tunnen vahvasti, että minun pitäisi oikeastaan olla siellä eikä täällä. Voi olla turha fiilis, mutta minkäs teet - se pulpahtaa pintaan tuon tuostakin. Olen istunut tässä koneella nyt nelisen tuntia. Luovutan ja luen muutaman sivun ruotsinkielistä romskua (Siri Hustved, Vad jag älskade) ennen kuin nukkumatti tulee...