Heippa

Tämä blogi on tullut tiensä päähän, vuorossa on siirtyminen tulkkikoulutuksesta työelämään. Siitä en aio pitää blogia, työuran tapahtumat jääkööt yksityisiksi, onhan tulkilla vaitiolovelvollisuus. Kirjoittelu on ollut mukavaa, aloitin vain omaksi ilokseni, mutta tiedän saaneeni matkan varrella muutamia lukijoitakin. Voi olla, että innostun jossakin vaiheessa luomaan uuden blogin, mutta siinä repostelen puhtaasti harrastuksia, kuten esimerkiksi kokkaamista tai taiteen tekemistä. Siltä varalta, että asianosaiset tämän lukevat, haluan kiittää kaikkia upeita ohjaajia ja kouluttajia, sekä ihania kurssikavereita ja yliopiston henkilökuntaa, jotka ovat tehneet tästä matkasta ikimuistoisen. Tästä on hyvä polkaista uusi ura käyntiin.

Jihuu!

Läpi meni. Kokeesta en kerro sen enempää koska osa meistä tekee omansa huomenna ja perjantaina, ja pelin hengen mukaisesti vaikenemme kunnes kaikki on ohi.
Ensitöikseni juhlin voisarvella ja siiderillä - opiskelijana oppii kaikenlaisia outoja yhdistelmiä - myöhemmin illalla tiedossa on kuoharia ja illallinen. Ja sama jatkunee koko viikonlopun:-). Skål!

H-hetki

Takana hyvin nukuttu yö, heräsin muutaman kerran ja nukahdin saman tien uudelleen. Tulin Turkuun eilen illalla, muutaman tunnin kuluttua on näytön paikka. Eilen tätä tuumiessaani tajusin, että jos minua on jo erään ohjaajan suosituksesta kysytty keikalle ensi vuoden huhtikuulle, en voi olla huono. Nyt vain hermot kuriin. Hain eilen kaupasta "luulot pois" -paitapuseron bleiserin alle - niitähän minulla ei ollut ennestään... Peukut pystyyn, armaat lukijat (keitä nyt sitten lienettekin).

Pitää suhteuttaa

Levoton olo, ei tahdo oikein saada mitään aikaiseksi. Olen hiukka harjoitellut ja tehnyt lyhennekertausta tärkeimmiltä yhteiskunnallisilta aloilta, sekä EU:hun liittyen. Pyysin kollegoilta "keskittymistaukoa" eli siirtämään lukuja jos mahdollista loppuviikkoon. Soittivat paikallislehdestä ja pyysivät haastattelua, ovat kuulleet minun kouluttautuvat simultaanitulkiksi. Sovin ajan perjantaille, siihen mennessä lienen rauhoittunut, meni keskiviikkona sitten miten meni:-)
Yksi taktiikka on miettiä, mitä kaikkia vaikeita tilanteita olen elämän varrella joutunut selvittämään, sen rinnalla keskiviikko saanee kohtuulliset mittasuhteet.
Illalla menen täälle yrittäjille järjestettyyn tiedotustilaisuuteen, siellä saa muuta ajateltavaa.

Matkalla petiin

On vähän vaikea ymmärtää, etten enää tapaa näitä ihania ihmisiä, jotka ovat olleeet osaa elämääni miltei 9 kk:n ajan. Millä täytän heidän jättämänsä tyhjiön? Olen omillani, eikä ympärilläni ole enää ihmisiä, jotka voivat seurata tulkkaustaitojen kehittymistä ja joiden kanssa voi pallotella ja vertailla kokemuksia.

Tässä sitä nyt ollaan

Viimeisen koulupäivän aamu. Mitä 9 kuukaudessa on tapahtunut? Olen alkanut ajatella maailmaa eri tavalla, olen tiedonjanoinen, lähes kaikki alat ja maailman tapahtumat kiinnostavat, urheilu ei tosin vieläkään... Olen oppinut uuden ammatin, jota voin nyt alkaa harjoittamaan. Vähän horjuvalta tuntuu näillä eväin lähteä töidentekoon, toisaalta jostakin on aloitettava. Perustaidot kehittyvät lujaksi ammattitaidoksi vain tekemällä. Alkutaival on kokeineiden konkareiden mukaan melkoista vuoristorataa, toisten keikkojen jälkeen tahtoisi vajota maan alle ja toisten jälkeen tuntee onnistuneensa ja liitelee pilvissä. Ajan myötä ja taitojen karttuessa matka kuulemma tasoittuu.
Olen ihan aidosti tyytyväinen itseeni ja tekemaani urakkaan, vaikkapa sitten pomppaisin loppukokeesta. Se on muodollisuus, joskin myös jatkon kannalta jossakin määrin välttämättömyys. Tärkeintä on kuitenkin se mitä on tapahtunut pääkopan sisällä, olen osoittanut itselleni, ja ehkä myös muille, ettei koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa suuntaa, jos siltä tuntuu.

Aarreaitta

Olen asunut tässä kämpässä kohta 4 kk, ja aloin tutkia kirjahyllyjä vasta nyt. Onneksi. Olisi voinut opinnot jäädä sikseen. Täällä on niin paljon hyvää ja kiinnostavaa kirjallisuutta, että voisin viettää täällä loppuvuoden ihan vain lukien aamusta iltaan. Kirjastossa on aina vaikea löytää hyviä kirjoja, ei muka keksi kirjailijoita eikä osaa hakea. Täällä on Herman Hesseä, Kirkegaardia, Tove Janssonia, Edith Södergranin runoja, Proustia, Schildtia, Anais Niniä ihan vain muutamia mainitakseni. Ja paljon kiehtovia taide- ja musiikkikirjoja, historiallisia teoksia ja faktateoksia. En ole tavannut vuokraemäntääni, mutta meileistä saamani käsityksen perusteella hän on hyvin iloinen ja avulias, ja varmasti myös hyvin sivistynyt, ainakin näistä teoksista päätellen.
Meillä oli tänään SKTL:n toiminnanjohtaja ja tulkkijaoston pj kertomassa liitosta ja sen toiminnastta sekä alasta ja ammatista yleensä, molemmilla on vankka kokemus tulkin työstä. Hyvin mielenkiintoista ja antoisaa, on todella kiva kuulla kertomuksia suoraan elävästä elämästä. Huomenna improvisoimme koulutuksestame esittelyvideon, jonka eräs Joensuun yliopiston opettajista (yksi ohjaajajistamme) haluaa esitellä käännös- ja tulkkiopiskelijoilleen. Iltapäivällä on "hupipäivä/karnevaali", onhan vimppa koulupäivä, joten luvassa voi olla vaikka mitä. Ja ilta vietetään ravintola Teinissä. On jo vähän haikea olo, samalla kun olen tosi iloinen että pääsen taas asettumaan kotiin pyörittämään poikien arkea.

Vielä viikko

Jotenkin on puhti poissa. Ranskanryhmä saa tällä viikolla tehopreppausta, me muut harjoittelimme hiljakseen. Ihan hyvä niin. Päällä on pieni jännitys, joka takuulla kasvaa viikon mittaan. Tein treffit täällä asuvan ystäväni kanssa loppukoepäivän illaksi, sanoin tarvitsevani joko kanssajuhlijan tai lohduttajan. Kokeeni on ekana päivänä (kokeet ovat ke-pe)emmekä me kurssilaiset saa tavata toisiamme näiden päivien aikana, psykologisista ja käytännön syistä(eri henkilöillä käytetään samoja puheita).
Kävin eilen Voice Massagessa, saimme ilmaisia oppilastyö-harjoitusaikoja, täällä on meneillään VM-kurssi. Siinä hierotaan äänentuottamisessa ja hengittämisessä käytettyjä lihaksia, ihan jees. Ammattilaisen tekemänä varmaan aivan ihanaa.

Vauhdista

Viimeinen pitkä viikko edessä. Siitä osaa tuskin nauttia ennen kuin loppukoe on ohi, sen verran se kyllä pistää jännittämään. Esiintyminen on aina ollut vaikeaa, vaikka jos se on mennyt hyvin siitä on jopa nauttinut. Mutta miten pystyy suorittamaan taitojensa äärirajoilla kun paikalla on niin monia kriittisiä silmiä ja korvia. Jää nähtäväksi. Toisaalta, ei kai se sen kummempi tilanne ole kuin mikä tahansa työkeikka, yksikin kuulija voi olla se kaikkein kriittisin, alkuun on vain päästävä. Ja luotettava omaan osaamiseensa. Piste.
Mutta nyt ruoanlaittoon ja sitten linjurille.

Laiskottaa

Pimeää, märkää, likaista. Marraskuu pahimmillaan. Liian aikaista laittaa jouluvaloja, tohdin ottaa varaslähdön vasta noin viikkoa ennen pikkujoulua. Pitää sytytellä kynttilöitä ja tehdä vain mukavia asioita heti kun ehtii. Huomenna voin viettää ihan hyvällä omallatunnolla IOP:tä (itsenäisen opiskelun päivä), unohdin käännösohjelman lukon Turkuun enkä voi siis kääntää, ihan hyvä niin.
Toinen tarjoamani tulkkauskeikka on nyt myös kalenterissa, sain tilauksen perjantaina. Nasta fiilis, sama työpari kuin viime maanantaina. Lisäksi verkosto lahden taakse on alullaan, olen saanut jo jopa suosittelijan, mikä on melkoinen luottamuslause.
Nyt siirryn sohvalle lukemaan päivän lehteä, ja sen jälkeen seuraan sinkkuäitien toilailuja (juu, on se minustakin ihan tyhmä ohjelma mutta kunhan vahtaan...).

Joko tai

Eilen teimme mm. tulkkauksia ruotsiin, ja yksi ope joka ei ollut kuunnelut tulkkaustani pitkään aikaan, hihkaisi riemusta kun huomasi minun löytäneen "satsmelodin". Ihan siistiä, mutta tänään huomasin kun tulkkasin suomeen että tuotos ontui, yhtäkkiä olikin hankalampi käyttää suomea natiivin tavoin. Kumma juttu, ämpäri on vielä vajaa, ja aina kallellaan joko suuntaan tai toiseen. Koskahan se täyttyy ääriään myöten ja tasoittuu, 10 vuoden kuluttua?
Juttelimme eilen myös siitä, mikä ihme on ajanut meidät tällaiseen ammattiin, jossa on jatkuvasti ruoskittava itseään ja omia epäonnistumisiaan? Vaikka keikka menisi yleisesti ottaen hyvin, niin mieleen jää kaivamaan joku kesken jäänyt ajatus tai huonosti muotoillut lauseet. Tällä hetkellä kaikkia rassaa edessä oleva loppukoe. Meni koe miten tahansa, aion aloittaa työnteon, koska tiedän sössiväni jännityksestä jos sössin. Mutta kyllä se nakertaa itsetuntoa jos joutuu uusimaan kokeen puolen vuoden kuluttua. Siihen on vain varauduttava.

Aamuhetki

Miniläppäri korvaa nyt aamulehden, suivaannuin Hesariin joka ei pysynyt tekemieni muutosten perässä, vaan sai koko ajan jakelut päälaelleen, palaan 7-päiväiseen lehteen vasta kuunvaihteessa.
Blogiin kirjautuminen vaatii nykyään ovelia kiertoteitä, tavallinen sisäänkirjautumissivu ei aukea, johtuneeko mokkulasta. Nukuin 9 tunnin yöunet, pieni flunssa väsyttää. Yksi Turussa asumisen parhaita puolia onkin se, että täällä tulee nukuttua tarpeeksi. Kotona ei ehdi, ympärillä on liikaa virikkeitä. Opinnot ovatkin sujuneet hyvin, kun mieli on levännyt ja ympärillä on useimmiten (jos ei ole liikaa töitä) hyvä opiskelurauha, tätä putkea olisi ollut paljon vaikeampi toteuttaa kotona asuen, onneksi se ei ollut välimatkasta johtuen mahdollista.
Eilisen teimme loppukoekonseja, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt kun aikaa on enää pari viikkoa kaikkien hermot alkavat kiristyä, ja ohjaajat tuntuvat toisinaan arvioissaan kohtuuttomilta, on vaikea hahmottaa, olemmeko arvioissa samalla viivalla vai saavatko jotkut pyyhkeitä suhteessa muita enemmän. Kaikki ovat kuitenkin hyviä tyyppejä, huumori kukkii ja nauru raikaa, eilen paikalla ollutta porukkaa tulee kovasti ikävä kun tämä on ohi. Mutta nyt joka-aamuiseen hiustenlaittoon...huokaus.

Pimeällä tiellä

Istun taas matkalla Turkuun, vielä kaksi menomatkaa jäljellä näissä merkeissä, Sen jälkeen loppukoe on ohi, toivottavasti menee kerralla putkeen, ja jäljellä vain kämpän tyhjennys ja siivous.
Tämän päivän työkeikka oli ihan ok, vaikka eihän sitä koskaan ole täysin tyytyväinen omaan työpanokseensa. Kollega oli mukava, ihan kiva jos järjestyisi yhteisiä töitä myös jatkossa. Olen tosi iloinen siitä että autenttisia harjoitustilanteita on ollut niinkin paljon, oli paljon helpompi lähteä töihin kun tiesi miten se oikeasti menee. Tai voisi mennä. Kerran joudun kiperään paikkaan kun kansanedustaja luki hyvin koukeroisia lauseitaan suoraan paperilta, onneksi rutinoitunut kollega auttoi pulasta ja pelasti kuulijat.
Nyt pitäisi kääntää, työn alla on vähän isompi käännös uudelle suomalaiselle asiakkaalle, ei voinut sanoa ei, itsesuojeluvaisto kielsi. Väsyttää kuitenkin sen verran ettei synny järkevää tekstiä, paras jättää huomisiltaan.
Autoon nousi Porista inttiin menevä kaveri, joka ei osaa olla hetkeäkään hiljaa. Soittelee kaikille kavereilleen ja puhuu kovaäänisesti koko ajan dokaamisesta, ja joka toinen sana alkaa v:llä… Huh huh, pojista vanhempi menee kesällä Dragsvikiin….

Kotikoneelta

Viimeinen valtiopäivillä vietetty päivä eli eilinen oli oikeastaan kaikkein mukavin. Ensimmäinen tunti oli ministereiden kyselytunti, ja silloin he puhuivat vapaasti ihan mukavaan tahtiin. Viikko oli kaiken kaikkiaan mainio tilaisuus päästä harjoittelemaan ihan oikean toiminnan keskipisteeseen.
Olen ammattilaisia kuuntelemalla oppinut mm. seuraavat asiat:
Tulkki saa paljon virheitä anteeksi, jos ääni on miellyttävä ja rauhallinen. Loistavatkin sanakäänteet jäävät huomiotta, jos ääni särähtää korvaan tai kuulostaa hermostuneelta. Kuulijaa häiritsee, jos tulkki kuulostaa hätääntyneeltä, mutta jos ääni on miellyttävä ja tahti rauhallinen, pienet asia- ja muotovirheet menevät ohi korvien.
Valmistautuminen on toinen ratkaiseva tekijä. Myös kokenut tulkki saattaa kuulostaa todella ontuvalta, jos läksyt ovat jääneet tekemättä. Havaitsin tämän eräässä aikaisemmassa tilanteessa, kun eräs vankka ammattilainen joutui yllättäen tulkkaustilanteeseen toisen sairastuttua. Hän ei tietenkään ollut valmistautunut, ja silloin hätäisestä äänestä kuulsi läpi hermostuneisuus ja "tietämättömyys". Ihan inhimillistä tietenkin.
Pohjoismaiden neuvosto tarjoaa vakitulkeille ihanteelliset puitteet, asioita käsitellään kokouksesta toiseen ja kokousmenettelyt ovat aina samat. Tällöin tulkki saa mahdollisuuden kehittää ilmaisutaitoaan, kun asiat ovat jo tuttuja ja hanskassa. Siinä minulle seuraava tavoite loppukokeen jälkeen: norja ja tanska kehiin ja neuvoston friikkulistalle.

Härlig rikssvenska

Olen todellinen riikinruotsifani, varsinkin tämä Mälardaleninn kauniisti keinuva nuotti tuntuu tosi mukavalta korvissa. Ja täällä voin jäljitellä sitä itsekin, sitä on mielestäni paljon hauskempi puhua kuin finlandssvenskaa, varsinkin tulkatessa. Voin umpisuomalaisena olla ihan vapaasti tätä mieltä, koskapa minulla ei ole omaa kotimaista murretta. Silti en kehtaa kotona puhua riikinruotsia, se tuntuisi muista snobbailulta. Eikä se siinä miljöössä olisi minustakaan luontevaa, mutta täällä ihan paikallaan.
Syön paraikaa lounasta Valtiopäivien käytävillä, ovat kattaneet kokousväelle seisovan pöydän. Olemme tulkkailleet tiukkoja puheita koko aamupäivän, puhujien on pakko esittää kirjotiettu asiansa muutamassa minuutissa, on kuin olisi konekiväärin edessä, jotenkin vain pitää räpeltää eteenpäin.

Täyttä työtä

27.10.2009
Tämä on melkoista matalalentoa, ei ehdi juurikaan edes sähköpostia lukea. Pääsen verkkoon omalla koneellani vain valtiopäivillä, joten netin käyttöaika on rajallinen. Olemme tulkkailleet nyt pari päivää Pohjoismaiden Neuvoston istunnossa, ja työ tuntuu tosi kivalta ja haastavalta. Aamulla olimme harjoittelemassa puheenjohtajiston kokouksessa, jossa ei yleensä käytetä tulkkausta. Mutta kun kerran olimme siellä niin meitä myös kuunneltiin, ihan oikeasti. Se toi tilanteeseen mukavan säväyksen. Päivällä saimme harjoitella lehdistötilaisuudessa ja iltapäivällä ministerien täysistunnossa. Tilaisuudessa on kaiken kaikkiaan 33 tulkkia, joista olen ehtinyt tavata ehkä kolmanneksen.
Olen nyt tosi motivoitunut preppaamaan tanskaa ja norjaa, joten maltan tuskin odottaa että loppukoe on ohi ja voin aloittaa aktiiviset kieliopinnot.

26.09.2009
Kadut kuhisevat ihmisiä, junassa kuulee ruotsin lisäksi monia outoja kieliä, joka puolella on liikkeitä ja putiikkeja. Seuraavana hetkenä kävelenkin jo kohti valtiopäivätaloa, vesi virtaa sillan molemmin puolin, ympärillä on kauniita vanhoja kivirakennuksia, taustalla häämöttää Söder. Nautin suunnattomasti. Kansankoti on minunkin kotini.
Valtiopäivien rakennus on upea, olemme olleet kaksi päivää Förstakammarsalenissa, ilmeisesti paikka vaihtuu tänään kun kokouskin vaihtuu. Olemme saaneet seurata miten nuorista ja innokkaista jäsenistä koostuva Nuorten Pohjoismainen neuvosto toimii, hyvin mielenkiintoista. Jotkut heidän aloitteistaan tuntuvat hellyttävän naiiveilta, ja toiset ihan järkeviltä. Ihailen myös heidän intoaan ja ennakkoluulottomuuttaan. Ja arvostan todella sitä että nuoret välittävät yhteisistä asioista ja haluavat toimia niiden hyväksi. Olisinpa minäkin aikoinani kantanut korteni kekoon. Ei vain ollut tarpeeksi uskallusta tai itseluottamusta.

Kallhäll on muuttunut ja kasvanut, mutta edelleenkin, kun sinne tulee junalla ensimmäisenä oikealla näkyy juuri se ”banaanitalo”, jonka kahdeksannessa kerroksessa asuimme sen 10 vuotta, mikä tässä maassa vierähti. Nimitys tulee sen kaarevasta muodosta, sellainen sulautuu maisemaan paremmin kuin suoraviivainen laatikko. Mälarenin rannalle on noussut suosittu asuinalue, jonka ikkunoista on huikea näköala järvelle. Isäntäperheeni on muuttamassa sinne, nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä he vaihtavat pienempään asuntoon.

Coolt

Siis tämä on niin siistiä!! Istumme täällä Ruotsin valtiopäivien salin lehterillä Nuorten Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa. Olen ollut tässä rakennuksessa aikaisemmin vain saunaosastolla, 80-luvun lopulla. Eräs silloisista valtiopäivien pikakirjoittajista teki sivutöinä oikolukuhommia silloiselle työnantajalleni, ja kerran hän vei meidät porukalla saunomaan. Sekin oli siistiä.
Jokaiselle harjoittelijalle on annettu ainakin näiksi kahdeksi päiväksi oma koppi ja oma mykkälinja, jota voi kuunnella vain ohjaaja. Saamme siis harjoitella niin paljon kuin sielu sietää ja kurkku kestää. Juuri nyt kokousväki on jakautunut työryhmiin, joissa tulkkausta ei käytetä, voimme syventyä sillä aikaa aiheisiin lisää. Eilen kuuntelimme iltapäivän tulkkausta ja analysoimme sitten kuulemaamme.
Pystyn jonkun verran tekemään norjasta, jos asia menee liian vaikeaksi hyppään suomen kanavalle ja alan tulkata ruotsiin. Tanskaa en edes yritä tässä vaiheessa.
On kiva olla taas lahden tällä puolella ja aistia ilmapiiriä, viihdyn Ruotsissa, tänne on aina mukava tulla. Illalla tiedossa on Cats-musikaali hyvän ystävän seurassa. Ja aamulla tänne uudestaan klo 9.

Genrep

Eilen oli loppukoekenraali, konse B-kielestä A-kieleen. Paikalla oli yksi ohjaaja, yhtä kerrallaan grillattiin ja me muut toimimme raatina ihan oikeita loppukoekriteereitä käyttäen. Se toimi, kukin kokelas odotti koetilannetta erillisessä huoneessa hetken, jolloin siinä ehti jo hermoilla. Jokainen kuitenkin taklasi tilanteen oman strategiansa turvin. Eräs kertoi mm. taltuttavansa hermot kannustamalla itseään rohkaisevin ja postiivisin ajatuksin: "menen kohta iloisena koetilanteeseen, muistan kaiken, osaan tehdä hyvät muistiinpanot, tulkkaan selkein ja varmoin ottein". Sen sijaan että ruoskisi itseään ja yrittäisi vain rentoutua väkisin. Tuota pitää kokeilla. Itse en tuntenut niin kovasti jännittäväni, mutta ilmeisesti kuitenkin sen verran, että suoritus kärsi joiltakin osin ihan vain sen vuoksi. Mutta meni silti kohtuullisesti.
Tänään teemme aamulla ylimääräisen konsesession, ja loppupäivä käsitellään ammattietiikkaa. Olemme saaneet mietittäväksemme erilaisia tosielämän tilanteita, joista on työelämässä selvittävä. Ilmeisesti eteen voi tulla melkein mitä vain, varsinkin jos toimii friikkuna.

Kohta taas menoksi

Kävimme läpi tänään SKTL:n ja muutamien muiden tulkkijärjestöjen ammattisäännöstöjä, sisältö ja laajuus vaihtelivat melkoisesti eri maissa. Suomalaiset säännöt olivat suppeat, ja tomuttamisen tarpeessa. Tulkkina joutuu ilmeisesti aivan eri tavalla kuin kääntäjänä käyttämään toimeksiantoon liittyviä asiakirjoja. Tarjoukseen on hyvä liittää ammattisäännöstö, ja sopimus on aina syytä tehdä kirjallisena toimeksiantajan kanssa. Muuten voi mm. joutua pyörittelemään peukaloita jos tilaisuus jostain syystä peruuntuu, tai tulkkaamaan C-kieleensä päin.

Torstaina lähden viikon reissulle Tukholmaan, ja Ahvenanmaan kaksipäiväisen session jälkeen odotukset ovat korkealla, tiedossa on todellinen syväsukellus pohjoismaiseen yhteistyöhön. Yövyn ystävien luona Kallhällissä, siellä missä asuin 10 vuotta. Mukava tehdä nostalgiatrippi, vaikka monet asiat ovat tainneet muuttua 13 vuodessa.

4 viikkoa jäljellä

Viikko kotona vierähti nopsasti. Ja tietenkin lähinnä töitä tehden, yrittäjänä on vaikeaa olla tahkomatta kun töitä on, jos ei laskuta ei voi nostaa palkkaa. Simppeliä. Nyt on kuitenkin pöytä jotakuinkin "tyhjä", toivottavasti pysyykin pari viikkoa niin voin rauhassa keskittyä Tukholman harjoitteluun. Opetusohjelmassa on tällä viikolla tulkin ammattietiikkaa ja ammattitietoutta, sekä loppukoekenraali. Ohjaajan mukaan luvassa on "tuskaa, hikeä ja onnistumisen kyyneleitä". :-)

Najs timing

Toisen paikallislehtemme pääkirjoituksessa käsiteltiin tänään sitä, miten kaupunkimme kaksikielisyys vesittyy kaupunginvaltuuston kokouksissa: ihmiset toistavat puheitaan molemmilla kielillä, mikä voi aiheuttaa viestin vääristymistä, ja kokoukset venyvät. Kirjoittajan mielestä kokoukset tulisikin hoitaa ammattimaisella simultaanitulkkauksella, siihen investoidut varat maksaisivat itsensä takaisin mm. kokouspalkkioden laskussa kun asiat etenisivät nopsammin. Esimerkkinä mainitaan Vaasan ja Mustasaaren kokoukset, jotka on tulkattu jo pitkään, ja alueelle toivotaan lisää tulkkauksesta kiinnostuneita nuoria (?!). Jopa ehdotetaan yhteistyötä Turun yliopiston kanssa, jossa tulkkeja koulutetaan. Että silleen. Kirjoittajalle pitää jossakin välissä mainita, että ainakin yksi tulkki on täällä lähtökuopissa. Ja toivottavasti toinenkin putkahtaa esiin lähialueelta pian - tässä tarvitaan hyvää aisaparia.

Jihuu!

Nyt on sitten eka omin voimin markkinahintaan myyty keikka kalenterissa! Joko sana on kiertänyt tai sitten aikaisemmin syksyllä tekemäni harjoituskeikka toi näkyvyyttä ja tuotti tulosta. Ja toiseen tarjoukseen odotan vastausta. Ihan mallikkaasti asiat siis. Tahkoan töitä, silmäilen vähän Tukholman harjoituskeikan papereita ja kelaan vanhoja VHS-nauhoja samalla tietokoneelle. Niihin tuppaa vain välillä jämähtämään - tulee elävästi mieleen miten ihanaa ;-) oli olla kahden vaippaikäisen äiti.

Syysloma

Ei meillä toki mitään syyslomaa ole, opinnot ovat melkein loppusuoralla. Tälle viikolle sattui vain sopivasti katastrofitulkkausharjoittelua puolustusvoimissa kuudelle hengelle, ja koska ruotsin ryhmällä on muita enemmän "ylimääräisiä" juttuja se lankesi luonnostaan enkun ryhmälle. Muut ruotsin ryhmäläiset menevät kuunteluoppilaaksi 1-2 päiväksi, minä sain vapautuksen kun asun täällä kaukana, se järjestetään Tuusulassa. Ja mikä mainiointa, pojilla on samalla syysloma.
Aloitin maanantain juoksulenkillä, ja kuuntelin samalla tanskaa. Ensimmäinen assosiaatio oli että puhuvat kiinaa, kuulostaa vähän samalta. Mutta kyllä siitä jotain ymmärsi. Tilasin eilen hyvän tanskalaisen tv-sarjan dvd-pakettina, sitä kun katson ilman tekstitystä niin yhdistyy huvi ja hyöty.
Teen nyt viikon ajan vähän kaikkea, harjoittelen, opiskelen EU:ta, teen töitä ja möyrin vähän puutarhassa. Najs.

Fiilistelyä

EWC-kokouksen toinen päivä oli antoisa. Päätulkki oli tehnyt koppijaon ja tulkkailimme parityönä sellaisia 20-30 minuutin kokonaisuuksia. Sain tehdä molempiin suuntiin, kuitenkin enimmäkseen ruotsiin. Työnantajien edustajat käyttivät päivän raportoidakseen eri maiden tilanteista, työntekijät eivät saaneet puheenvuoroa, aika loppui kesken, kas kummaa... Tilanne oli autenttinen, välillä jopa tekniikka petti ja tulkit siirtyivät kokoushuoneeseen hoitamaan tulkkauksen kuiskaustulkkauksena. Meidän on pystyttävä sopeutumaan nopeasti kokoushuoneen tilanteeseen, ja tämä 2-päiväinen harjoitus oli tosi hyvää treeniä.
Ja sori jos nyt hehkutan liikaa, mutta kun mulla on niiiiin hyvä fiilis. Työ sujuu ja saan kouluttajilta niin hyvää palautetta että voisin heidän mukaansa ruveta töihin vaikka saman tien. Mahtava tunne kun tämä hyppy tuntemattomaan on kantanut, edessä on huisin jännittävä työura ja kaiken uuden ja mielenkiintoisen opiskelu, aina eläkeikään saakka. Se ei ihan kaikissa töissä toteudu.

Vessasta

En siis istu pytyllä vaan kerron EWC:stä. Eka päivä oli eri maita edustavien työntekijöiden kokous, ja se sujui ihan kivasti, oli jopa hauskaa. Aluksi teimme konsea, lähinnä se kai oli neuvottelutulkkausta, puheenvuoro kerrallaan tuplatulkkauksella pienissä ryhmissä. Iltapäivällä työryhmät kokoontuivat keskustelemaan aamupäivän saavutuksista ja muista johdolle asetettavista kysymyksistä, ja me tulkit menimme koppeihin. Tänään on EWC-pääkokous, jossa työnantajat ja työntekijät kohtaavat, voi tulla hyvinkin tunnepitoisia tulkkeita.
Laitoin muuten ekan oikean työtarjouksen menemään eilen, saa nähdä nappaako. Yritin hinnoitella itseni samalle tasolle kuin alueella toimivat ammattitulkit. En aio polkea hintoja töiden toivossa, vaikka aloittelija olenkin. Haluan toimia ammattimaisesti alusta lähtien ja kautta linjan.

Feeling good

Siitä on aikaa, kun olen ammatillisesti kokenut samanlaista iloa ja tyydytystä kuin tällä hetkellä. Yrittäjäksi ryhtyessäni koin sitä, kun huomasin, että voin työllistää itseni ja jopa valita asuinpaikkani vapaasti. Lisäksi nautin siitä että pystyin joustamaan työajoissa lasten tarpeiden mukaan. Tyydytystä on tyonut myös se, kun tiimityön myötä käännösten laatu parani ja sain usein hyvää palautetta asiakkailta. Mutta sitten siitä on tullut arkipäivää. Nyt kun olen lähestymässä tätä alunperin sattuman tielleni heittämää tavoitetta, olen varmistnut intuition voimasta - olen seurannut tässä nimenomaan intuitiota, en niinkään järkisyitä - ja tunnen uskomatonta iloa ja tyydytystä. Pääsen aloittamaan antoisan ammattitaidon kartuttamisen, ja koska olen jo työurani puolivälin ohittanut, en usko että ehdin edes kyllästyä. Tämä hyvä fiilis antaa voimia myös työntyä ulkona tällä hetkellä raivoavaan syysmyrskyyn.

Talollisen arkea

Tiistaiaamu ja olen vieläkin kotona. Ohjaaja on sairastunut ja tämän päivän tunnit jouduttiin perumaan. Aika ei toki mene hukkaan, sen voi käyttää tehokkaaseen itseopiskeluun. Minulla se vain on nyt jotakuinkin semitehokasta. Eilen meni monta tuntia maalämpöpumppuun liittyvissä asioissa, pumppu toimii hyvin mutta kukaan ei osaa ohjelmoida siihen termostaattia - pannuhuoneessa on ähelletty sen parissa jo aivan liian monta tuntia. Piti soittaa pumppufirman toimitusjohtajalle ja puhua tiukkaan sävyyn, ennen kuin alkoi tapahtua. Aina pitää olla pitämässä meteliä, mutta kun muuten asiat ei hoidu. Ja huomasin sen että äijille pitää puhua äijien tyyliin, iän myötä siihenkin oppii.
Tänään pitää perehtyä paperialaan, lomautuksiin ja yleensä työhön liittyviin ajankohtaisiin ilmiöihin. Eurovessasta tulee varmaan sangen hauskaa.

Eurovessa

Tänään valmistelimme ensi viikon simuloitua EWC- eli European Works Council -kokousta. Sellainen tulee EU-direktiivin mukaan järjestää monikansallisissa konserneissa, joilla on tietty määrä työntekijöitä eri maissa. Ne ovat työllistäneet tulkkeja mukavasti direktiivin tultua voimaan, hm, en nyt muista vuosilukua ja paprut ovat matkalaukussa bussin tavaratilassa. Kokoukseen tulee perehtyä kunnolla, siellä on osattava konsernin toimintaan liittyvät termit, konsernin toiminta, liiketaloustermit ja ay-termit. Teimme myös primavistaa eli käänsimme suullisesti asiaan liittyvän sopimuksen suoraan nopsasti paperilta. Lisäksi teimme muutamia puheita, eli saimme harjoitella ihan mukavasti. Sain hyvää palautetta, kouluttajan mielestä tuottamani tulkkaus kuulosti jo lähes ammattimaiselta. Onni että sain tipauttaa enkun pois, tulkkausta on niin paljon hauskempi harjoitella kun ei tarvitse painia ymmärtämisen kanssa.
Bussi on melkein puoli tuntia myöhässä, kuljettajilla on ollut kuulemma hirveä päivä, liian vähän kalustoa ja rutkasti rahtia. Ei kateeksi käy.

Det klarnar upp så småningom

Toinen A-maapäivä oli myös hyvää harjoitusta. Tosin se loppui vähän lyhyeen kun Suomen valtuuskunta lennätettiin etuajassa kotiin äänestämään hallituksen luottamuksesta. Mutta me tulimme suunnitellusti iltalaivalla Turkuun, että ne on pitkiä tunteja. Tänään on ihan tajuton väsy, aivojen tilalla on ollut lähinnä jotain mössöä ja harjoitukset ovat menneet ihan penkin allle. Vierailu Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa varmisti kuitenkin suunnan, karistin tänään englannin myös harjoituksista ja laitan sen toistaiseksi hyllylle, samoin ajatuksen töistä Brysselissä. Keskityn vain hiomaan suomi-ruotsi yhdistelmää molempiin suuntiin, ja pikkuhiljaa alan herätellä muita pohjoismaisia. Pitää olla realisti eikä kuroitella kuuta (vai sitäkö tässä juuri olen tekemässä...). Kuu muuten mollottaa mukavasti ikkunasta. Yhtäkkiä onkin syksy, lempivuodenaikani. En vain ole juurikaan ehtinyt kahlata lehtikasoissa ja samoilla pauhaavalla merenrannalla. Pitää pistää viikonlopulla tehtävien asioiden listalle. Enää yksi yö ja sitten kotiin...

Saarelta

Takana on taas yksi oikein mielenkiintoinen päivä. Meille oli tehty Maarianhaminan kongressikeskukseen ihan oma koppi, kokouksen osanottajat ihmettelivät välillä tulkkien määrää, mutta pj selosti mistä oli kyse. Ja kaikki hymyilivät iloisesti :-) Tuntui siltä että tulkkeja arvostetaan Pohjoismaiden neuvostossa, ilman heitä (meitä) yhteistyö ei suju. Oli mukava huomata, että tanska ja norja eivät olleet ihan hepreaa, vaikkakin ne vaativat työtä ennen kuin niistä uskaltaa tulkata. Mutta ovat täysin opittavissa, kunhan aikaa riittää. Täytyisi löytää sopiva harjoittelurako Tanskassa mahdollisimman pian, ehkä ei kuitenkaan ennen ensi kesää/syksyä. Jos vielä silloinkaan, toinen pojista on armeijassa ja toinen jäisi yksin kotiin. Mutta muutaman vuoden sisällä kuitenkin. Täytyy yrittää työllistyä kotimaassa toistaiseksi. Nyt petiin, huomenna on taas tiukka päivä ja sen jälkeen matka takaisin Turkuun.

Dejligt sprog

Vielä 2 kuukautta pitää jaksaa tätä rumbaa, ainaista lähtemistä. Aika on hyvin lyhyt kun ajattelee miten paljon ammattitaidon on vielä kehityttävä ennen loppukoetta. Ja pitkä kun ajattelee miten monta kertaa tässä bussissa pitää vielä istua. Ohjelmassa on kuitenkin paljon mielenkiintoista. Huomenna lähdemme Ahvenanmaalle, ruotsin ryhmä pääsee seuraamaan Pohjoismaiden neuvoston kokousta Maarianhaminassa. Tulkkeja paikalla on 10, joista olen tähän mennessä tavannut jo 7. Paikalla puhutaan ruotsia, tanskaa, norjaa ja suomea ja jonkinlaista yhteiskieltä eli skandinaviskaa. Työllistymisen kannalta minun pitäisi saada norja ja tanska aktivoitua mahdollisimman pian, todella mielenkiintoista päästä kokeilemaan niitä mykkäkopissa. Kuuntelen parhaillaan Tanskan radion podcastia, netti antaa harjoitteluun mahtavat mahikset.

Työyhteisöstä

Eilen teimme tehokonsea, ja jatkamme vielä tämän aamupäivän. Lisäksi käsittelimme tunnin verran ryhmädynamiikkaa ja parityöskentelyä, se asettaa meille omat haasteensa. Se sai minut myös miettimään, miten tärkeää on, että voi peilata itseään johonkin yhteisöön. Käsitys omista ominaisuuksista, kyvyistä ja puutteista jää hämäräksi, jos kukaan ei anna palautetta. Siksi tuntuukin nyt hyvältä monen kotona tehdyn työvuoden jälkeen saada hieman käsitystä siitä, miten itse toimii yhteisössä ja mitkä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet. Havainnot ovat välillä jopa yllättäviä. Ennen lasten tuloa tunsin oloni työyhteisössä epävarmaksi, minulla ei ollut tarpeeksi itseluottamusta, jotta olisin tuntenut osaavani tarpeeksi, parista korkeamman tason tutkinnosta huolimatta. Lasten saavuttua tärkeintä oli saada arki toimimaan heidän ehdoillaan koko perheen hyvinvoinnin vuoksi, ja kotona työskentely oli monen vuoden ajan ihanteellinen ratkaisu. Nyt kun lapset ovat varttuneet, ja minulla ikä ja itseluottamus karttuneet, niin on hauskaa lähteä taas mukaan työyhteisöön. Friikkutulkilla se on sopivan epäsäännöllinen ja vaihteleva. Ei ole vaaraa pysyvistä konflikteista työpaikalla, ne näyttävät olevan ikävä kyllä hyvin yleisiä.

Vielä tunti töitä

Takana on pari normaalia koulupäivää, kivoja teemaharjoituksia. Ensin saksankielinen aamupäivä Itämereen liittyvistä aiheista, ja ranskankielinen iltapäivä Lähi-Idän tilanteesta. Tein siis releeltä koko eilisen päivän, sellaista semitehokasta, varsinkin kun kukaan ei juurikaan kuunnellut. Mutta treeniä kuitenkin. Tänään teimme lähinnä ruotsia, ja hieman englantia. Paikalla oli riikinruotsalainen puhuja, joka piti aitoja poliittisia palopuheita, haastavia mutta paikoitellen myös mukavia. Sähköpostiin on valunut melkoisesti materiaalia ensi viikon Ahvenanmaapäiviä varten, pitäisi alkaa tutustua. Tänään on kuitenkin pakko tahkota ihan oikeita töitä, ettei kassa tyhjene aivan kokonaan ja asiakkaat leipäänny jatkuviin rukkasiin. Loppukokeen jälkeen ei ole varaa pyöritellä peukaloita, on pidettävä tallella ainakin muutama asiakas.
Illat ovat vähän raskaita, pitää yrittää koko ajan tehdä jotain hyödyllistä, ja uni alkaa tulla jo ennen kymmentä. Olisi kiva mennä välillä vaikka leffaan, mutta pakko tehdä kaikenlaisia rästejä pois ettei viikonloppu mene kokonaan koneen ääressä. Loppukokeen jälkeen (sitten kun se on mennyt läpi) aion laiskotella ihan kunnolla muutaman päivän.

Sisu

Nyt mennään sisulla eteenpäin. Jos kevät meni uutuuden huumassa ja innossa niin nyt tarvitaan päättäväistä runnomista, nyt puserretaan kunnes koulutus on putkessa. Kaikki on edelleenkin mielenkiintoista ja motivoivaa, mutta ainainen laukun pakkaaminen ja lähteminen käy voimille, pojistakin on aika tylsää olla viikot lähes tulkoon omin päin, vaikka he hyvin pärjäävätkin. Mutta heistä on helpompaa kun huolto pelaa. Loppu on kuitenkin näkyvissä, ja aika menee siivillä.
Tietenkin tulkin työ on matkustamista, mutta luulen että tulen tekemään keikkoja harvakseen, ainakin aluksi. Kyllä sitä kerran viikossa voisi pyrähtää jonnekin, se olisi vain kivaa, ja taidot eivät pääsisi ruostumaan. Välillä tulee aivan epätodellinen olo, kääntäjän arkeni on todella muuttumassa tulkin jännittäväksi työksi, ja tulevien kollegoiden antamien signaalien perusteella uskallan olettaa, että työllistyn aika pian. Pohjanmaalla on ilmeisesti tarvetta suomi-ruotsi-suomi-tulkeille.
Olen matkalla Hanasaareen, pitäisi valmistella mutta se on aika vaikeaa, tilaisuudessa keskutellaan tasa-arvoisesta koulutuksesta ja maahanmuuttajista. Pitää vielä surffailla vähän.

Lauantaiaamuna

Vatsatauti rauhoittui ja hoidimme Tampereen päivät yhden henkilön vajeella. Todella mielenkiintoinen rupeama, ja tärkeä verkostoitumisen kannalta. Saimme tehdä yhden kokouksen ruotsiin ihan tositilanteessa, tosin salissa olijoista vain kahdella oli kuulokkeet. Mutta tilanne oli ihan aito ja meni oikein hyvin. Lisäksi saimme tulkata kannettavilla laitteilla, työpari jakoi aina yhden puolitoistatuntisen workshopin. Otimme puheen huoneesta ilman kuulokkeita ja puhuimme hiljaa mikkiin. Kopiton tilanne ei tietenkään ole tulkin työolojen kannalta ihanteellinen, mutta niitä tulee kuulemma eteen aina silloin tällöin ja niihin on totuttava. Kuulimme englantia hyvin vaihtelevilla aksenteilla, pahimpia taisivat tällä kertaa olla islantilainen ja italialainen. Osa asioista meni osalta ohi, mm. minulta, ja osa taas ihan sujuvasti. Mielenkiintoista oli myös seurata tulkkien työskentelyä, yhteensä kymmenen ammattilaista huhki hiki hatussa (kopeissa tulee kuuma) ja heidän urakkansa jatkuu vielä tämän päivän. Me "lapsukaiset" saimme lähteä perjantain päätteeksi kotiin.
Tiedän nyt paljon enemmän leijonista kuin ennen, ja vaikka en titteleistä ja prenikoista perustakaan, olen aika vaikuttunut. He tekevät maailmanlaajuisesti paljon hyvää yhteiskunnassa, ja lähtevät aina liikkeelle paikallisyhteisöstä ja kanssaihmisten tarpeista.
Fiilis on hyvä, vaikkakin juuri nyt vähän väsynyt. Loppukoe häämöttää kaiken tohinan takana. Se ei kuitenkaan stressaa ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin, kun minulle valkeni ettei minun ole pakko suoriutua englannin kokeesta läpäistäkseni sen. Riittää, että minut hyväksytään suomi-ruotsi-yhdistelmässä molempiin suuntiin. Ilman muuta aion nostaa englannin myös työkieleksi, mutta se saa viedä vähän enemmän aikaa. Ja siinä rinnalla minun on aktivoitava norja ja tanska, se on työllistymisen kannalta hyvin tärkeää. Eli työsarkaa piisaa loppukokeen jälkeenkin. Mutta nyt vapaapäivän viettoon, huomenna valmistelen maanantain Hanasaarta.

Vauhdista

Eilinen meni Lions-valmisteluissa tilaisuuden päätulkin johdolla, hän on siis yksi opettajistamme. Oli ihan sellainen fiilis että tässä valmistellaan oikeaa keikkaa, ja sellainenhan se onkin kun meillä on ihka oikeat kuulijat, olkoonkin että harjoittelemme. Teimme aiheesta pieniä esityksiä ja tulkkausharjoituksia, ja puhuimme paljon käytännön tilanteesta sekä myös tarjouspyyntö- ja tarjousvaiheesta. Todella mielenkiintoista. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki opelle.
Ikävää on kuitenkin se että meillä riehuu vatsatauti, eilen kaksi ilmoittautui sairaaksi ja tänään kolmas tunsi olonsa heikoksi. Toivottavasti sairastin pöpön jo viime viikolla hyvin kevyenä versiona. Olisi tosi kurjaa jos näin hieno harjoittelutilaisuus menisi monelta sivu suun emmekä pystyisi hoitamaan kaikkia meille suunniteltuja sessioita.
Viikko on logistisesti aika hurja, nukun seuraavat kaksi yötä eri hotelleissa, viikon sisään eri punkkia kertyy nyt jopa viisi, privaatit mukaalukien.
Lähden kohta tapaamaan Hanasaaren tilaisuuden päätulkkia, hän tulee tsekkaamaan miten olemme valmistautuneet. Minulla se on tähän mennessä vielä pelkkää printtailua ja lukemista, tässä on vähän jakomielitautinen olo kun pitää keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Onneksi siihen on kääntäjän ammatissa jo tottunut.

Look kuntoon

Olen nyt viettänyt erinäisiä tunteja tutustumalla Lionsien toimintaan, taas avautui uusi maailma. Leijonat järjestävät Europa Forum -kokouksensa Tampereella tämän viikon torstaina ja perjantaina, ja yksi touhukkaista opettajistamme on hommannut meille siellä runsaasti harjoitusta tositilanteissa. Virallisesta osuudesta huolehtivat tietenkin ammattitulkit, mutta pääsemme seuraamaan heidän työskentelyään läheltä ja tulkkaamaan kannettavilla laitteilla seminaareissa, joihin ei muuten olisi otettu tulkkausta. Tosin torstaiaamuna me tulkkaamme suomesta ruotsiin ihan tositilanteessa kuvernöörien kokouksessa, pitäkää peukkuja että se sujuu...
Valmistautuminen on aika epäkiitollista puuhaa, tulokset eivät juuri näy muuta kuin haparoivissa sanalistoissa, jotka eivät minulta ainakaan synny kovin tehokkaasti. Luen ja alleviivailen mieluummin. Foorumin sivulla surffatessa sain myös käsityksen tilaisuuden virallisuudesta, osanottajat ovat siellä takuulla puku/jakkupuku päällä. Nyt en voi pukeutua farkkuhameeseen, pitää kaivella kaapista vähän toisenmoisia helmoja. Tulee mieleen ajat 90-luvun alussa, jolloin harrastin toimistopukeutumista. Uudet sukkahousut joka päivä (ne meni aina rikki) ja siisti jakku ja hame, ja mielellään kauniit korkkarit. Kääntäjän työssä tuosta on vieraantunut ihan kokonaan. Aamutakki päällä en sentään ole työpöydän ääreen raahautunut, mutta verkkareissa kylläkin. Se on ollut vapauttavaa ja ihan ok, mutta varmasti piristää jatkossa kun saa välillä "pukeutua keikalle". Jahka tässä valmistun ja palaan työelämään, tuntuu että sinne on vielä matkaa.

Day 3 kotikoneelta

Vatsa rauhoittui jo ensimmäisen krampin jälkeen eikä siis pilannut matkaa. Kolmannen Bryssel-päivän vietimme parlamentissa, ja se olikin varsin mielenkiintoista. Saimme seurata ja tulkkailla mykkäkopeissa Barroson kampanjointia muutamassa poliittisessa ryhmässä, ihan hupaisaa. Lisäksi tapasimme Sirpa Pietikäisen, joka kertoi työstään meppinä ja siitä miten EU toimii. Pikkuhiljaa loksahtavat palaset paikoilleen. Mutta vielä pitää paljon opiskella jos aikoo EU:n friikkutesteihin, joissa testataan tulkkaustaitojen lisäksi EU-tietoutta. Tapasimme myös suomen tulkkien johtajan, joka kertoi hieman työstä ja EU:ssa tarvittavista kieliyhdistelmistä. Siellä pitäisi mieluiten olla kaksi suurta kieltä ja vähintään yksi pienempi, ja minulla on hädin tuskin yksi suuri. Aloitan urakehitykseni siis kotimaan friikkumarkkinoista, ja hyvä niin. Lentely edestakaisin ei houkuttele, enka taida enää vaihtaa kotimaata.

Day2

Tänään meitä luotsasi oikein mukava SCIC-tulkki. Olimme tulkkaamassa (ilman mikkiä) kahdessa komission kokouksessa, toisessa käsiteltiin eläinsairauksia Euroopassa ja toisessa hankkeita Latinalais-Amerikassa. Todella mielenkiintoista nähdä miten täällä työskennellään. Menimme ihan soitellen sotaan eli ilman valmistautumista, joten loistosuorituksia ei tietenkään syntynyt. Jäi kuitenkin sellainen fiilis, että tähän työhön voi perehtyä, ei se mitenkään mahdotonta ole. Minusta tuskin tulee virkamiestä Brysseliin, mutta monille nuoremmista kurssilaisista se voi olla ihan mainio tavoite. Saatan kuitenkin käydä EU-kokeissa, jos vaikka pääsisi friikkulistalle. Katsotaan nyt miten tässä vielä ehtii kehittyä.
Juri nyt oireilen vatsatautia hotellihuoneessa, todella inhottavaa. Toivottavasti se asettuu aamuksi, haluan ehdottomasti päiväksi parlamenttiin ja illalla kotiin.

Day 1

Hyvin mielenkiintoinen päivä. Saimme tuhdin tietopaketin tulkin työstä Euroopan unionin tulkkipalvelussa ja parlamentissa sekä Euroopan tuomioistuimessa. Lisäksi kuulimme enemmän tulkkaukseen liittyvästä tekniikasta. Se on tärkeä osa tulkkausta, työtä ei voida tehdä villeissä olosuhteissa vaan siihen tarvitaan tietyt raamit. Tutustuimme parlametin työtiloihin, kävimme mm. täysistuntosalissa ja sitä ympäröivissä kopeissa. Huomenna tapaamme yhden Suomen mepeistä ja voimme haastatella häntä enemmän meppien työstä. Lisäksi teemme mykkäkoppiharjoittelua.
Ajatella miten monia mielenkiintoisia työpaikkoja Euroopan unioni on luonut, enkä nyt ajattele pelkästään tulkkien työtä. Tarjolla on paljon jännittäviä uramahdollisuuksia niille, joilla on rohkeutta ja uteliaisuutta lähteä kokeilemaan siipiään. Kynnys madaltuu kun tajuaa, että täällä työskentelevät ihmiset ovat aivan tavallisia tallaajia kuten kaikki muutkin.

Paikan päällä

Brysselissä on vielä kesä, lupaavat päiväksi reippaasti yli 20 asteen lämpötilaa. Kaupunki antaa viihtyisän vaikutelmaan, kauniiden kivitalojen lomasta pilkottaa siellä täällä valtavia lasipalatseja. Tänään tutustumme Euroopan parlamenttiin. Huomenna seuraamme SCIC-tulkkien työskentelyä, luultavasti myös harjoittelemme. Lähden kohta seikkailemaan kaduille, päätin mennä paikalle jalan, koska onnistuin saamaan kohtuuhintaisen hotellin aika läheltä parlamenttia.

Vihdoinkin perjantai

Ankea aamu. Ulkona sataa ja tulee, eikä suinkaan hiljaista kesäsadetta vaan vettä tulee kuin suihkusta. Tällaisena päivänä olisi ihana jäädä kotiin. Minun pitää vain ensi kävellä sateen läpi unille ja takaisin ja sitten laukkuineni bussiasemalle, ja istua bussissa neljä tuntia ennen kuin pääsen kotiovesta sisään. Välillä pitää ihan taputtaa itseä päähän että oletpa sinä reipas kun jaksat! Motivaatio on edelleen vahva, mutta putki alkaa myös käydä voimille. Loppukoe lähestyy, taidot ovat vielä melko vajavaiset ja ohjelma tiukka. Edessä on kolme päivää Brysselissä, pitäisi ihan hihkua innosta mutta jotenkin vain tuntuu työläältä. Tiedän kuitenkin että kunhan sinne pääsee niin on takuulla mahtavaa seurata tulkkien työskentelyä kokouksissa.
Eilinen on hyvä harjoituspäivä, tempo piti vireänä ja muut paitsi enkkusimut meni ok. Saan todeta yhä uudelleen, että sanavarastoni ei riitä, melkein jokaisessa englannin simutulkkauksessa tulee kohtia, joissa putoan kärryiltä. Turhauttavaa, miten ihmeessä pääsen kahdessa kuukaudessa tilanteen herraksi?!

Sådär, igen

Eilinen meni niinikään puolella teholla. Vähän tuntuu kuin tässä junnattaisiin paikallaan, toisaalta voi olla hyvä että asiat saa taas vähän hautua. Viikon aiheita ovat ilmastonmuutos, uusiutuvat energianlähteet ja EU:n tehtäväalueet - sanastollisesti erittäin vaativia, onneksi myös mielenkiintoisia. Eilisilta oli virkistävää vaihtelua, kaveri tuli syömään ja viipyi niin kauan etten juurikaan ehtinyt tehdä mitään järkevää. Najs.

Sådär

Päivä meni vähän puolitehottomasti, teimme kuitenkin kiitettävän paljon konsea ja iltapäivällä myös simua. Ja aamu aloitettiin muistamis-toistamisella. Ihan hyvä, se tukee varmasti kokonaisuuksien hahmottamista ja muistamista myös simussa. Olo on ollut aika vetämätön, en tiedä johtuuko se orastavasta vilustumisesta, vai siitä että ollaan menossa kohti pimeää vuodenaikaa. Jonkinlaista kollektiivista väsymystä on koko ajan ilmassa. Ajatukset karkaavat usein kotiin, tunnen vahvasti, että minun pitäisi oikeastaan olla siellä eikä täällä. Voi olla turha fiilis, mutta minkäs teet - se pulpahtaa pintaan tuon tuostakin. Olen istunut tässä koneella nyt nelisen tuntia. Luovutan ja luen muutaman sivun ruotsinkielistä romskua (Siri Hustved, Vad jag älskade) ennen kuin nukkumatti tulee...

Väärä sävellaji

Tulin tänään aamusta, harjoittelin iltapäivällä muutaman tunnin yliopistolla. Nyt on puhti poissa, melkeinpä tympii. Sitä en ole montaa kertaa tuntenut näiden kuukausien aikana, mutta nyt tuntuu kuin ei jaksaisi innostua mistään. Johtuu ehkä siitä että yritin muutama tunti sitten harjoitella simua täällä kotona, ja meni aivan pipariksi. Väsyneenä ei kannata edes yrittää. Lisäksi alakerran kämpässä rempataan, ja seinät ja lattiat ovat ilmeisesti kuin paperia. Rauhalliset hiljaiset illat voivat loppua kuin seinään kun asukkaat saavat rempan tehtyä ja muuttavat huoneistoon, sieltä kuuluu välillä kitaransoittoa ja laulua, melkein kuulen laulun sanat. Sitä se on kerrostaloasuminen, onneksi itselläni on talo. Vaikka tällä hetkellä en juuri ehdikään sitä hoitaa, joululta kuitenkin alkanee taas "normaali" elämä (jos sellaista nyt onkaan). Mutta nyt on paras mennä petiin ennen kuin menee liian mollivoittoiseksi.

Vapaapäivä

Helsinkipäivä oli ihan mielenkiintoinen. Kierros eduskunnassa jäi vähän suppeaksi, emme päässeet näkemään kuin isoimman edustussalin ja täysistuntosalin, mutta olihan sekin jotain. Oli tosin vähän hassua tulkata kolmea kieltä puhuvaa opasta, teimme siis kuiskaustulkkausta.
Oli myös kivä päästä käymään Hanasaaren kulttuurikeskuksessa, hieno paikka. Oli aika hulppeata nähdä oma nimensä osanottajaluettelossa valtionjohdon ja diplomaattien seassa. Meidät otettiin vastaan tosi ystävällisesti ja saimme käyttää koppeja ihan omaan harjoitteluumme. Se sujui aika vaihtelevasti, Stubbia tulkatessa oli ihan kivaa ja rouva presidentin puheesta ei tahtonut saada mitään selvää. Erittäin hyödyllisiä harjoituksia kuitenkin, näki oikein selvästi että tässä ollaan vasta puolivälissä. Minun on nyt harjoiteltava erityisesti enkkupuheita, mistähän repisi sen ajan. Tänään en aio tehdä mitään opintojen tai töiden eteen, lähden kohta viemään nuorimmaista mökille ja moikkaamaan äitiä samalla.

R2P

Hurja viikko. Olemme tahkoneet kansainvälisiä järjestöjä putkeen, toisaalta hirmu hyödyllistä, toisaalta sääli että menee hyvät harjoitukset liian vähällä valmistelulla. Kun aika ei kertakaikkiaan riitä. En edelleenkään jaksa istua yömyöhälle, minun on mentävä petiin ennen yhtätoista, muuten tästä ei tule mitään. Nousen kuudelta ja jatkan valmisteluja aamuisin. Ai että olenko lenkkeillyt, en todellakaan muutamaan viikkoon. Jatkan taas kunhan tämä kaaos tasaantuu. Huomenna osallistumme YK-seminaariin Hanasaaressa. Todella mielenkiintoinen aihe, suojeluvastuu eli R2P. Sitä soveltamalla maailmassa ehkä voitaisiin estää kansanmurhat. Näihin järjestöihin tutustuessa on käynyt mielessä, miten sitä olisi nuorempana voinut hakeutua todella jännittäviin ja tärkeisiin töihin, jos olisi ollut tarpeeksi sisäistä paloa ja motivaatiota. Mutta eipä käynyt edes mielessä.

Harjavallasta

Eka keikka takana. Tosin palkaton harjoitussellainen, mutta olen kuitenkin tulkannut noin 10 kuulijalle paikkamarkkinointiin liittyvää strategiaa. Loput 30 ymmärsivät ilman tulkkausta. Oli ihan hyvä kokemus. Tulkkaus meni ok, toki kuulin tekeväni joitakin mokia ja jäin joskus miettimään jotain ilmaisua liian kauan, mutta yleisesti ottaen olen tyytyväinen. En olisi vielä muutama viikko sitten uskonut että uskallan kiivetä BioDuxin koppiin, mutta niinpä vain uskalsin. Rima on nyt ylitetty ainakin kotinurkilla. Sain paljon hyvää palautetta ja kannustavia kommentteja, uskonpa, että voin olla tulkkeja etsittäessa yksi ehdokkaista. Tein kaksi tunnin rupeamaa (välissä tauko), mikä on tietenkin ihan työehtojen vastaista, kuulijoille kuitenkin kerrottiin aluksi että tämä on harjoitus, tulkki pitää tarvitessaan taukoa. En kuitenkaan pitänyt vaan sinnittelin, ja kyllä se meni kun pinnisti. Kurkku on nyt tosin vähän arka ja väsymys valtaisa. Lepään kuitenkin vasta kämpillä, luultavasti kaadun sänkyyn bussimatkan jälkeen. Nyt koostan puhettani, materiaali alkaa olla kasassa, hion sen huomenna koulun jälkeen. Huomiset harjoitukset alkavat YK:n ruotsinkielisellä esittelyllä, minä olen toinen ruotsia tekevistä releistä, joten pitää tarkistaa termit aamulla.

Jos aikaa jää, niin pesen ikkunat...

Lähden tällä viikolla poikkeuksellisesti vasta tiistaina eli huomenna. Menetän yhden talousaiheisen koulupäivän, mikä on tietenkin ikävää, mutta onneksi puheet videoidaan ja niitä voi harjoitella myöhemmin omin päin. Sen sijaan menen huomenna tulkkaamaan kaupungin profilointiryhmän kokoukseen, jossa turkulainen suunnittelutoimisto kertoo paikan markkinointiin liittyvistä ajatuksistaan. He puhuvat vain suomea joten tarjouduin tekemään harjoituskeikan ilman minkäänlaista korvausta. Samalla saan tutustua kaupungin simultaanitulkkauslaitteistoon ja ihmiset saavat haaviinsa, että kohta meillä on täällä oma konferenssitulkki - inte så illa. Tilaisuuden alussa ilmoitetaan selkeästi, että tulkkaus tehdään vain harjoituskeikkana, ja että se poikkeaa todellisesta tilanteesta mm. siinä, että tulkkeja on vain yksi. Työelämässä tätä hommaa tehdään aina pareittain. Illalla alkaa takuulla jännittää, vielä en ole ehtinyt hermoilla. Pitää tehdä hiukan töitä, ja valmistella keskiviikon puhetta. Viikon teema on Kansainväliset järjestöt, ja valitsin Punaisen ristin, esittelen sen ruotsiksi. Kirjoitetun puheen lisäksi muille kuulijoille pitää tuottaa suomenkielinen infomateriaali kyseisestä järjestöstä. Viikon päätteeksi meillä on sitten kaikilla tuhti tietopaketti 9 järjestöstä. Perjantaina tutustumme joukolla eduskuntaan ja käymme Hanasaaressa järjestetävässä YK-seminaarissa. Saamme tehdä mykkäkoppiharjoittelua, kun mm. Halonen ja Stubb puhuvat englanniksi suojeluvastuusta. Jännää. Mutta nyt seuraavaksi hammashygienistin tuoliin...

Pää puhki

Päivä oli melkoista rumbaa, ohjaajat paljastivat iltapäivällä, että heidän tarkoituksenaan oli tänään ollut järjestää "monikielistä hässäkkää", ja se onnistui täysin. Istuimme pareittain kopeissa ja teimme parhaamme, sukelsimme täysin valmistelemattomina aluehallinnon syövereihin, eihän siitä mitään tahtonut tulla. Päijät-Hämeen kaveri pärjäsi hyvin, puhui kolmella eri kielellä ja vastasi tyhjentävästi ohjaajien esittämiin kysymyksiin. Simuloimme siis jonkinlaista konferenssia. Mutta nyt on nuha saamassa yliotteen ja on aika heittäytyä kotisohvalle.

Perjantaiaamuna

Viikko on ollut todella antoisa, ja rankka. Olemme tulkanneet kolme päivää suomesta ja perehtyneet moneen eri työhön ja talouteen liittyvään aihepiiriin. Eilen meillä oli pari "oikeaa" puhujaa Metalliliitosta, toinen hieman sekavampi ja vaikeampi ja toinen tulkin unelma. Suomi työkielenä -kurssin päätteeksi vietimme illan aivan upeassa Rauhalassa, joka on yliopiston henkilöstön virkistäytymispaikka meren rannalla Hirvensalossa. Yliopisto on saanut sen aikoinaan lahjoituksena, lämmin ajatus sille huvilanomistajalle, joka teki näin jalon teon. Pienestä flunssanpoikasesta huolimatta kävin saunassa ja kaksi kertaa meressä, sitä ei vain voi vastustaa.
Olen tosi iloinen palautteesta, jota sain kolmipäiväisen kurssin ruotsin ryhmän vetäjältä. Hänen mielestään pystyn hyvin aloittamaan keikat heti myös ruotsiin päin kun valmistun. Hän tuntee alueemme markkinat koska asuu Vaasassa ja tekee itsekin tulkkauksia, ja on myös työllistymisen kannalta erinomainen kontakti. Tähän mennessä olen pyrkinyt työelämässä hiomaan vain suomen kielen taitoani, nyt uutena tavoitteena on ruotsin kielen kehittäminen melkein natiivin tasolle, se merkitsee harjoittelun lisäksi myös kursseja ja koulutusta - kivaa!
Tänään edessä on monikielinen konferenssipäivä, saamme "yllätyspuhujan" Päijät-Hämeen liitosta, paras tutustua heidän verkkosivuihinsa aamukahvin ohella.

Turku nukkuu, minä en

Tällä iällä hyvä yöuni riittää korkeintaan pariksi-kolmeksi yöksi, sen jälkeen pitää taas valvoa muutama tunti aamuyöstä. Vaikka mikään ei paina erityisesti mieltä. Pintaan nousee yön hiljaisina hetkinä tosin pieni koti-ikävä, äidin mieli on levollisin kun hän saa olla lastensa kanssa fyysisesti samassa paikassa, ainakin niin kauan kuin he eivät ole ihan aikuisia. Onneksi tämä rupeama ei ole kovin pitkä, marraskuun loppu alkaa häämöttää. Ja opintojen tahti kiihtyä. Eilinen meni ihan hyvin, sain tehdä paljon retouria eli ruotsiin, ja kun kuuntelin itseäni illalla pystyin hyvin tunnistamaan kielelliset puutteeni. Käytän esimerkiksi määrättyjä/epämääräisiä muotoja helposti väärin kun tuotan puhetta nopeasti, ja olen vielä kovin kiinni suomenkielen rakenteissa. Tästä päivästä tulee tosi tiivis, kahdeksan puhetta ja välissä aina lyhyt palautetauko. Yhden pidän itse, loput pääsen tulkkaamaan kopissa joko yksin tai parin kanssa. Nyt takaisin peiton alle hesarin kanssa.

+/-

Eilinen iltapäivä sujui hyvin, vaikeat puheet aukesivat ihan erilailla kuin torstaina. Osaksi tilanne oli rauhallisempi, ja osaksi olin tutustunut termistöön paremmin. Pitää paneutua talousasioihin tästä lähtien kunnolla. Eräs ohjaaja yksinkertaisti asian näin: talous on ihan simppeliä, on vain tuloja ja menoja sekä omat ja toisten rahat. Hänen mielestään jo näillä oivalluksilla pärjää pitkälle. Enpä tuota tiedä.
Aamulla satoi kuin saavista, en viitsinyt lähteä lenkille. Toivottavasti pääsen kuivin jaloin yliopistolle, pitää laittaa varakengät reppuun jos tulee kaatosadekuuro niskaan.

Uusi viikko

Lähden Turkuun vaihteeksi maanantaiaamuna, pakko mennä harjoittelemaan viime torstaisia puheita. Niistä jäi niin paha maku. Torstain opetustilanne oli muutenkin vähän kaoottinen, meidät lähetettiin koppeihin viiden vahvuudella (koppeja on isossa tilassa viisi) eikä suorituksia ruodittu puheiden välillä, minulla se sai aikaan luovutusfiiliksen. Voi olla että tahdin tarkoituksena oli opettaa paineensietokykyä, toivottavasti siitä oli jotain hyötyä.
Tämä viikko on varmasti yhtä haastava ja työntäyteinen, olemme mukana tulkkien jatkokoulutustilaisuudessa, "Suomi työkielenä". Osallistumme kieliryhmissä harjoitukseen ja avustamme puhujina. Ja torstaina saunomme Rauhalassa, missä lieneekään. Jossakin meren rannalla. Nyt linjurille.

Plääh

Päivän harjoitukset meni ihan penkin alle, niin ruotsista kuin englannistakin - täydellisestä aamusta huolimatta. Parhaiten meni itse asiassa suomesta ruotsiin, johtuu varmaan siitä että vähäinen taloustietämykseni on peräisin Ruotsin vuosilta sekä yhteistyöstä ruotsinkielisen kirjanpitäjän kanssa. Viikon aihe on siis ollut talous, ja edessä on ihan rannnaton räme kun pitää yrittää päästä ruotuun kolmella kieleellä. Huokaus. Saisipa huurteisen.

Ylös, ulos ja...

Kahdeksan tunnin yöunet tekee ihmeitä. Sen päälle kolmen vartin juoksulenkki Aurajoen varrella ja hidas aamiainen lehden ääressä. Päivän pitäisi mennä hyvin.
Olen päässyt treeneissä niskan päälle, ehdin juoksemaan tai treenaamaan nyt 3-4 kertaa viikossa, mikä tuntuu hyvältä, siitä saa niin paljon virtaa. Tietenkin jos töitä taas rapsahtaa niskaan niin ehtiminen voi olla vaikeaa, mutta nautin niin kauan kuin voin. Aamuiset hengitysharjoitukset tahtovat vain unohtua. Ulkona paistaa taas aurinko, jätän piskotikun naulakkoon. Itseopiskelun päivä sattuu tällä viikolla perjantaille, joten lähden kotiin iltapäivällä. Viikonlopulla tiedossa on mukavaa yhdessäoloa Helsingisä asuvan ystäväni, hänen siskonsa ja heidän kahden koiransa kanssa. Ja ehkä pyörähtelyä parketilla...

Haukotus

Mokomakin mokkula. Se ei kelpaa edes uutisten katsomiseen, pätkii koko ajan. Eikö 20 euron kk-maksulla pitäisi saada parempaa vastinetta? Minusta pitäisi.
Väsyttää, päivä oli melko intensiivistä harjoittelua, osa meni vähän persiilleen. Ohjaajana oli taas uusi tähti, sekä parlamentissa että kotimaan markkinoilla toimiva konferenssitulkki, oikein mukava ja rempseä henkilö. Sama jonka palautteen vuoksi sain Turun kirjamessuilla rohkeutta hakea tähän koulutukseen kokeiltuani simua ihan kylmiltään SKTL:n esittelykopissa. Kiitos siis hänelle, se on joskus pienestä kiinni.

Hupia

Päivä sujui improvisoinnin ja roolinoton merkeissä, eli pistimme itsemme likoon ja nauroimme paljon. Lisäksi kokeilimme ääniresurssejamme, en tiedä olenko koskaan käyttänyt sellaista volyymia kuin tänään - muut pitelivät korviaan. Puhuimme myös resonanssista ja äänen huollosta. Lopuksi siirryimme studiosta tulkkikoppeihin ja tarkkailimme jokaisen äänenkäyttöä. Päätin ottaa käyttöön joka-aamuiset hengitys- ja äänenavausharjoitukset. Raportoin myöhemmin pitääkö päätös.

Flow

Pari ekaa viikkoa ovat menneet tosi mukavasti. Viime viikon lopulla tuli ensimmäistä kertaa sellainen jees-tunne, nautin simusta ja tunsin että ikäänkuin surffasin laineilla seuratessani puhujaa. Ehkä tämä on merkki siitä fiiliksestä, josta ammatissa toimivat tulkit puhuvat kertoessaan työnsä hyvistä puolista. Huomisen päivän muokkaamme ääntä ja sen jälkeen perehdymme viikon teemaan eli kansantalouteen. Lisäksi pitää väsätä puhe, joita pidetään suomen tulkkien jatkokoulutuksessa ensi viikolla, aiheekseni otin työhyvinvoinnin. Olemme sekä puhujia että osallistumme harjoituksiin. Tärkeää verkostoitumista.

Dittan o dattan

Harjoitukset ovat olleet parin viime päivän ajan ihan ok, helteestä huolimatta. Olemme tehneet SCIC-ihmisen avulla hieman erilaisia juttuja, mm. minimalistista tulkkausta ja nopeutettuja puheita. Hänellä on asioihin työssä pitkään toimineen virkamiestulkin ote ja paljon hyviä vinkkejä. Ja hän todella tahtoo tutustua taitoihimme ja auttaa meitä eteenpäin, varmaankin hän on sitten raadissa mukana kun Brysselissä järjestetään tammikuussa meille suomitulkeille kokeet. Ajattelin käydä kokeilemassa, vaikka en Brysseliin havittelekaan. Sinne pitäisi muuttaa jos mielii keikkoja, Suomessa asuvien friikkujen matkakustannukset käyvät liian kalliiksi. Mutta komissio tekee myös työmatkoja Suomeen ja tällöin tilanne on päinvastainen. Monet kuitenkin pomppaavat niistä kokeista, joten aion käydä siellä hyvin pienin odotuksin.
Olen havainnut, että alivuokralaisen elämä voi olla sangen värikästä. Myöhään sunnuntai-iltana heräsin ovikellon kovaan rämpytykseen. Kuuntelin sitä sydän kurkussa ja adrenaliini suonissa kohisten jonkin aikaa, ja kun en avannut ovea, luultavasti vähän maistissa olleet vierailijat istahtivat puoleksi tunniksi rappuun odottamaan hakemaansa henkilöä, kuka tämä sitten lieneekään. Luultavasti edellinen alivuokralainen. Ihmeellistä vain, jos joku yrittää puoleltaöin kylään soittamatta henkilölle ensin. Lopulta he luovuttivat ja laskeutuivat alakertaan, huokaisin helpotuksesta kun kuulin alaoven käyvän. Toivottavasti tapaus ei toistu, ainakaan öiseen aikaan.
Muuten täällä on hiljaista, joskus kuuluu askelten töminää jostain huoneistosta mutta yleensä ei mitään. Onneksi netin kautta voi seurata radiota ja tv:tä, lukiessakin on kiva jos on taustaääntä. Yritän paraikaa tutustua Twitteriin, uuteen pikaviestifoorumiin, joka on valloittanut maailman nopsaan tahtiin. Ei näissä uusissa ilmiöissä pysy millään kärryillä...

Porista

Söimme perjantaina rapuja, ihana yllätys. Nuorista kaksi oli paikalla, loput olivat töissä ja lomareissulla. Lauantaina kävimme melomassa mökillä, oli kiva pääästä merelle edes kerran kesässä. Menemme ehkä toistekin jos säät suosivat, nyt on ihanat helteet. Paitsi bussissa, täällä vetää. Poikkeuksellisesti meillä on koulua tällä viikolla maanantaista torstaihin, viikonloppu jäi vähän lyhyeksi. Edessä on mielenkiintoinen viikko, mukana on kolmen päivän ajan SCIC-tulkki. Viikon aiheet ovat ilmastonmuutos, energia ja liiketalous. Valmistelin juuri puheen metaanijäästä, mielenkiintoinen aihe. Hallitusti hyödynnettynä hyvä energianlähde, mutta jos jää ilmastonmuutoksen myötä alkaa sulaa niin metaani saattaa aiheuttaa todellisen katastrofin, nopean sellaisen.

NATO - OTAN

Hyvä fiilis jatkuu. Keskiviikkona tulkkasimme mm. Tuomiokirkossa ja tutustuimme humanistiseen tiedekuntaan. Eilen syvennyimme Suomenlinnan historiaan ja teimme harjoituksia siihen liittyen, yksi opettajista asuu siellä. Nyt aamupäivällä ranskalainen toimittaja (erään kurssilaisen avec) tulee kertomaan meille haastattelustaan Naton uuden pääsihteerin Rasmussenin kanssa. Puheet ovat ranskaksi, joten tulkkaan releestä ruotsiin. Muutenkin olen tulkannut tällä viikolla paljon ruotsiin päin, mikä onkin tosi tarpeellista. Idiomaattiset ilmaukset ovat välillä aivan hukassa. Iltapäivällä pääsen kaverin kyydillä kotiin, ja siellä odottaa illallinen oman porukan kanssa. Najs.

Masiina käy

Verhoksi ripustamani päiväpeite toi hyvät yöunet. Nousin kuudelta ja kävin juoksemassa, joen vartta satamaan ja takaisin tuntuu olevan sopiva lenkki. Nyt on hyvä fiilis. Ekan päivän harjoitukset olivat kivoja. Ensin teimme hieman muistamis-toistamista, sen jälkeen konsea ja puoleltapäivin lähdimme akateemiselle kierrokselle. Meille tilattu opas kertoi Turun historiasta, merkkihenkilöistä ja oppilaitoksista. Me tulkkasimme kuiskaamalla toisillemme, ohjaajat vaihtelivat pareja ja kuuntelivat. Selvisimme siitä ihan hyvin, emme tainneet häiritä opastakaan liikaa. Iltapäivällä teimme simu- ja konseharjoituksia, kaikki tuntuivat pääsevän kivasti käyntiin. Syksyn ohjelma on vauhdikas, käymme Pohjoismaiden neuvoston tilaisuuksissa Ahvenanmaalla ja Tukholmassa ja EU:n toimielimissä Brysselisssä. Lisäksi tarjolla on tosiharjoitusta Tuusulassa ja Tampereella. Osallistumme täällä Turussa järjestettävään tulkkien jatkokoulutustilaisuuteen, pidämme itse yhden puheen ja osallistumme heidän harjoituksiinsa. Ja loppukokeet ovat 17.-20.11. Kova urakka edessä.

Syyslukukauden eka aamu

Huhhuijaa. Niin meni kesä, ja paljon jäi tekemättä. Ehdin kuitenkin nauttia olostani ja elämästäni, tajuan miten hyvin minun asiani ovatkaan. Vielä 4 kk jännittäviä opintoja ja sen jälkeen saa rauhoittua kotiin ja panostaa vähän enemmän elämän harrastuspuoleen - toivottavasti. Maalarin sormia syyhyää, olisi kiva taiteilla useammin kuin nykyään ehdin. Opiskelumotivaatio on juuri nyt hakusessa, toivottavasti mieli muuttuu "herättelypäivän" jälkeen. Olen nauttinut ekan vuorokauden tästä uskomattomasta asunnosta, tänne on kiva tulla koulupäivän jälkeen. Uni ei vain tahtonut tulla, verhottomat ikkunat toivat hämärään tottuneelle liikaa valoa. Pitää ehkä kehitellä joku tilapäisratkaisu makuuhuoneeseen.

Moukan tuuria

Vielä viikko kotosalla, alkaa olla olo hieman levoton. Olen onneksi löytänyt asunnon, minulla kävi melkoinen tuuri. Saan vuokrata kalustetun kaksion yksiön hinnalla ydinkeskustasta, kauniisti antiikkityyliin remointoidun, keittiössä pieni puuhella. Ja ikkunoista näkyy naapuritalojen kattoja, puidenlatvoja ja taivasta. Löysin kontaktin asuntohelpistä, molemmat osapuolet löysi mitä haki, minä ehkä vieläkin enemmän. Tuntuu hyvältä lähteä opiskelemaan kun asunto on ok.
Viikonlopulla tein pois yhden rästihommista, sain matot pestyä. Siinä tarvittiin pressu, painepesuri ja mäntysuopaa. Ja bikinit. Ikkunoiden pesu jääköön syksylle.

Aikeeksi jäi

Pitää pistää väliaikatiedote. Muistan niin hyvin miten päätin välikokeen jälkeen tsempata koko kesän opiskellen - en ole tehnyt yhtään mitään opintojen eteen. Mitä nyt opin joitakin uusia englannin sanoja kun kääntelen legoja (palikkatekstejä). Perhe-elämä ja kodinhoito vie aikansa, vaikka ikkunat ja matot jäivät tänäkin kesänä pesemättä. Töitä on onneksi tullut, rahatonna on kurjaa opiskella. Mitä enemmän tahkoan nyt varastoon sitä vähemmän joudun turvautumaan ulkoiseen rahoitukseen syksyllä. Etsin parhaillaan kalustettua vuokrayksiötä 4 kuukaudeksi, olisi kiva päästä asumaan oikeaan asuntoon jossa on tv ja sohva, luostarin askeettisuus ei nyt jaksa kiinnostaa. Mutta on hätävarana. On aika vaikeaa löytää kämppää noin lyhyelle ajanjaksolle, useimmat haluavat vuokrata vähintään vuodeksi.
Vähän korpeaa kun en ole ehtinyt treenaamaan yhtään, mutta yritän ajatella että opiskelen sitten täysillä kun taas aloitamme.

Suomen viehättävin puutalokaupunki!

Pitää vähän hehkuttaa. Täällä oli viikonlopulla avointen porttien päivät, reilut parisenkymmentä pihaa oli avannut porttinsa vieraille kahden päivän ajaksi. Matkailutoimistossa maksettiin 5 euron ranneke, ja kartan avulla sai sitten suunnistaa ihailemaan ihmisten pihoja. Ja kyllä niitä kelpasi ihailla - aivan uskomattomia keitaita, ja hurmaavia pieniä taloja, joiden ulkokuori kertoi menneestä ja sisäpuoli todella viihtyisästä asumisesta. Joihinkin pääsi siis sisällekin, vaikka pääasiassa ihmiset esittelivät puutarhaansa. Ja kävijöitä näytti piisaavan, molempina päivinä. Tämä on siis aivan uskomattoman upea pikkukaupunki, ja oli hulppeaa päästä tutkimaan tarkemmin niitä pihoja, joita on tähän mennessä ihaillut vain aidanraosta. Kerrassaan mainio happening, toivottavasti sitä jatketaan ja kehitetään edelleen. Mieleen pesi pieni ajatus siitä, että jos vaikka joskus möisin tämän talon ja ostaisin puutalon keskustasta... ei sitä koskaan tiedä.

Kotoa

Ihana olla kotona ilman että on koko ajan lähtö mielessä. Töitä on tullut hiljakseltaan, odotan innolla isoa jättitilausta. Vaikka mistä niitä nyt tähän hätään ilmestyisi. Pitää tehdä se mitä tulee ja yrittää pysyä yhtä luottavaisena kuin tähänkin saakka, asiat järjestyvät aikanaan. Ajattelin olla ahkera ja opiskella myös kesällä, saa nähdä miten minun käy. Vielä ainakaan se ei onnistu, puutarha ja verannanrakentaminen kutsuvat liian voimakkaasti. Ehkä ensi viikolla.

Irtiottoa

Viimeisenä koulupäivänä harjoittelimme 2 tuntia tehokkaasti konsua/simua/muistamisharjoituksia, kukin tarpeensa mukaan. Lounaan jälkeen pidimme hauskaa ja pelasimme aliasta. Arpanoppa määräsi kielen, käytimme kaikkia ryhmän työkieliä, ja minun kohdalleni tuli tietenkin sekä saksa että ranska. Ranskan kielellä en saa irti sanaakaan, mutta pantomiimilläkin irtosi pari pistettä. Hulvattoman hauskaa. Nyt olen menossa päättäjäisillalliselle, tiedossa on myös kroketinpeluuta erään kurssilaisen takapihalla jos ei sada.

Det var jättekul...

Muutama päivä lahden takana teki hyvää, on aina ihana kuulla kauniisti sointuvaa riikinruotsia. Kunpa osaisin minäkin... vaikka täällä Pampaksella kuulostaisin lähennä tärähtäneeltä, ainakin muiden mielestä. Välikokeen jälkeinen hyvä fiilis vaihtui melkein kauhistukseksi kun kuuntelin tulkkaukset läpi ja litteroin kaksi heikointa suoritusta, eli sekä simun että konsen englannista. Voi että käytin pöljiä ilmaisuja, ja jossain kohtaa putosin kärryiltä enkä pystynyt luomaan edes punaista lankaa, taistelin vain urheasti. Ihme jos näillä eväillä tosiaan pääsi läpi. Ja mikä urakka tässä on vielä edessä, en todellakaan jouda lepäämään kesää laakereilla (siis vain tehden töitä) vaan on pakko myös jatkaa harjoittelua ja kehittää englannin taitoa. Laitoin juuri yhden englanninkielisen pokkarin reppuun bussimatkaa varten, olen kahlannut sen puoliväliin, ja joka sivulla on monta alleviivattua sanaa jotka pitää tarkistaa jälkikäteen. Pitäisi hankkia pieni elektroninen taskusanakirja.
Tällä viikolla on vielä kehityskeskustelu, kevyttä harjoittelua ja päättäjäisillalliset Blankossa. Torstaina kotiin.

Feeling good

Ihanaa, välikoe on ohi! En sitä kuitenkaan hirveästi jännittänyt, nukuin hyvin ja jopa nukahdin uudelleen kun katsoin kelloa varttia vaille kuusi ja tiesin että se tikuttaa kuudelta. Englannin suhteen koe meni odotusteni mukaisesti, putosin simussa kerran pari mutta jatkoin sitkeästi, konse meni kohtalaisesti. Ruotsissa konset menivät niinikään tyydyttävästi, uskon etteivät konset minulla koskaan onnistukaan täydellisesti (muista tuntuu jotakuinkin samalta), ja simut menivät ihan hyvin. Ruotsista suomeen oli kuulemma jopa loistosuoritus, kehuivat eläviä ilmauksiani ja vivahteikasta kieltä, johtunee kääntäjänkokemuksestani. Ensi viikon kehityskeskusteluissa sitten ruoditaan suorituksia tarkemmin, sitä ennen minun on litteroitava englannin suoritukset ja käytävä ne läpi. Välikokeessa ei ole juuri koskaan karsittu ketään, vaan sen avulla annetaan suuntaviivat sille miten syksyllä jatketaan. Hieno juttu. Nyt muutaman päivän kielikylpyyn Tukholmaan.

Puolivälissä

Seuraavaksi on sitten välikoe. Teimme torstain ja perjantain todella tehokkaasti harjoituksia, kaikki saivat harjoitella ja ohjaajat antoivat rohkaisevaa palautetta. Meillä menee kuulemma niin hyvin, että jury tulee takertumaan pikkuseikkoihin. Eli ei pitäisi olla syytä huoleen. Silti tietenkin jännittää. Omani on keskiviikkoaamuna, onneksi olen aamuihminen joten ehdin hyvin herätellä aivot ennen koetta. Tein eilisen rentouttavaa puutarhatyötä, tänään pitää naputella yksi käännös ja illemmalla ehkä jatkan ulkohommia. Huomenna harjoittelen tulkkausta, varaan sille koko päivän. Tiistaina sitten valmistelen kolmen päivän Ruotsin-keikkaa, lähdemme sinne kokeeni jälkeen vähän tuulettumaan ja shoppailemaan, pojat tulee mukaan.

Eduskunnan kopissa

Oli mielenkiintoinen päivä eduskunnassa, seminaarin aiheena oli Leijona ja kolme kruunua, 1809 Merkkivuoden kunniaksi. Käytin aamulla muutaman tunnin puheiden lukemiseen, etsin tärkeitä termejä. Paikan päällä kävimme läpi vielä puheita, ja kun tulkkaus alkoi otimme molemmat - meitä oli siis vain kaksi - käyttöön oman kopin. Välillä kuuntelin tulkkausta ja välillä yritin tulkata itse - irrotin mikin etten vahingosakaan pääsisi eetteriin. Pääpaino sanalla yritin. Puheet olivat hirveän tiiviitä ja kirjoitettuja, hyvin abstrakteja ja tieteellisiä. Tulkit tekivät parhaansa, mutta välillä tuntui heilläkin menevän penkin alle. He olivat saaneet puheet paperilla, ja useimmat jopa käännettyinä, ja silloin he voivat vain lukea sen ääneen, hirveällä kiireellä. Ja tarkkailla samalla missä kohtaa puhuja poikkeaa tekstistä, koska sitähän tapahtui kaikissa puheissa. Käytännössä voin joutua vuoden päästä samaan tilanteeseen, ja silloin muistutan itseäni siitä, ettei kaikissa tulkkauksissa voi päästä tyylipuhtaaseen suoritukseen. Vaikka aina on tietenkin tehtävä parhaansa. Istun junassa matkalla Turkuun, tein juuri yhden kehityskansiotehtävän ja yritin lukea Tarjan käännöstä, mutta lauma teinityttöjä estää sen hälinällään. Luen Husista loppumatkan ja jatkan lukua kämpillä.

Tökkii...

Olen ollut kotona vaivaiset kaksi päivää ja taas pitää lähteä, vietän huomisen Helsingissä eduskuntakeikalla ja sieltä sitten taas Turkuun loppuviikoksi. Vähän rasittaa, onneksi pian alkaa kesäloma. Toivon tosin saavani käännöstöitä lomaksi, mutta ei tarvitse koko ajan haalia kamoja laukkuun, voi viettää normaalia elämää.
Sitä vieraantuu hyvin nopeasti opiskelurutiineista, tuntuu ihan heprealta vääntää taas tikkana konsea ja simua. Mutta on pakko skarpata, välikokeisiin on 9 päivää. Ja niistä on päästävä kunnialla läpi.

Matkan varrelta

9.5.

Wienin lentokentällä on suojaamaton langaton verkko - najs! Sain noudettua vähän lisää töitä, mitä enemmän ehdin tehdä matkalla sitä enemmän minulle jää vapaa-aikaa kotona.:-)

8.5.

Aamupäivä meni tulkatessa, iltapäivällä tulin toisen kurssikaverini kanssa Wieniin, toinen jäi paikalle vielä viikoksi. Kaveri jatkoi iltakoneella Helsinkiin ja minä majoituin hotelliini tekemään töitä. Onneksi sain eilen hommia, muuten tulisin hulluksi kun joudun odottelemaan huomista lentoa. Hotellissa ei ole ravintolaa, joten hain pitsaa ja olutta viereiseltä Südbahnhofilta. Netti ei tälläkään kertaa toimi tässä hotellissa, joten pääsen nettiin vasta huomenna Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tulee ehkä tehtyä hommia vähän tehokkaammin, kun ei voi chattailla. Yritän saada raakiksen matkan aikana valmiiksi.

***
Raakaversio putkessa, tuijotan hetken BBC Primeä ennen kun yritän nukahtaa.

7.5.

Uskomaton päivä. Aamu alkoi tehokkailla harjoituksilla. Minä tulkkasin tosin taas releestä, eikä se ole yhtä tehokasta kuin suora tulkkaus. Mutta parempi kuin ei mitään.
Puolenpäivän jälkeen lähdimme kurssikaverini emäntien kanssa Slovenian Maribouhun, söimme lounaan viehättävässä gastahausissa joen rannalla, kiertelimme keskustan katuja ja ihastelimme miljöötä - ei ollenkaan niin ränsistynyttä kuin olimme odottaneet. Maa on ollut EU:ssa vuodesta 2004, siellä on siirrytty euroon ja hinnat olivatkin muun Euroopan ja joissakin tavaroissa jopa Pohjoismaiden tasolla – sitä se euro teettää. Taloja oli kunnostettu ahkerasti, ilmeisesti EU-rahojen turvin. EU-lippu liehui oman valtion lipun rinnalla, siellä ollaan ihan selvästi ylpeitä jäsenyydestä. Joimme katukahvilassa paikalliset oluet, ja Lasko olikin tämän reissun paras olut.
Matkalla Graziin kävimme aivan upealla paikallisella viinitilalla, jossa emäntäpari tarjosi meille hyviä viinejä ja herkullista iltapalaa, maalaisleipää ja sen päälle monia paikallisia herkkuja. Ilta oli kuin lämmin heinäkuinen ilta kotona, aurinko helli meitä kukkulan laella sijaitsevan viinitarhan terassilla ja ympärillä oli aivan huikeat maisemat. Ostimme tuliaisiksi viinejä ja ajoimme maaseudun läpi takaisin Graziin. Päätimme illan nauttimalla vielä lasillisen kuohuviiniä ja mansikoita emäntien asunnolla ennen kuin kävelimme toisen kurssikaverin kanssa hotellille. Helga olisi ilomielin kuskannut meidät, hän piti 20 minuutin kävelymatkaa liian pitkänä, mutta halusimme ”päätä selvittävän” iltakävelyn. Pysähdyimme muutaman kerran tutkimaan karttaa varmistaaksemme olevamme oikealla reitillä, ja molemmilla kerroilla luoksemme tuli heti hyvin ystävällinen grazilainen kysymään tarvitsemmeko apua. Ihan uskomatonta, ihmiset ovat täällä todella mukavia.
Graz on hyvä lomakohde jos haluaa tutustua itävaltalaiseen kaupunkielämään ja jos Wien tuntuu liian suurelta. Löhölomaa tänne ei kannata tulla viettämään, täällä ei ole muita ranta- tai vesialueita kuin kaupungin läpi virtaava joki. Miljöö tuo kuitenkin mukavaa vaihtelua Pohjanmaan aakeille laakeille, vaikka en merta näihin maisemiin pysyvästi vaihtaisikaan.
On ollut upeaa päästä vaihto-oppilaaksi vielä minun iässäni, mutta nyt menisin jo mielelläni kotiin. Yritin vaihtaa lauantain lennon perjantaille mutta Finnair ei suostunut, olinhan ostanut halvat lennot. Saan kuitenkin koneelle unilla yhden työn, onpahan tekemistä illalla hotellissa Wienissä. Yksin en viitsi illansuussa lähteä kaupungille, joten teen ihan mielelläni töitä, se on paluuta arkeen.

6.5.

Tänä iltana ohjelmassa olikin oopperaa, Richard Straussin Ruusuritari. Sain eilen illalla myöhään kurssikaverilta viestin, jossa hän kertoi emäntiensä kutsuvan meidät oopperanäytökseen. He ovat kulttuuri-ihmisiä ja saavat ilmeisesti lippuja edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Täytyy tunnustaa, että ooppera oli ensimmäiseni, mutta vannon, ettei se jää viimeiseksi. Se oli upea kokemus. Korkeat aariat nostattivat vilunväreitä, ja välillä syntyi niin taianomainen tunnelma että tuli tippa silmään. Yllätyin, en ole pitänyt itseäni mahdollisena oopperafanina. Ihanaa kun voi oppia nauttimaan uusista asioista.
Päivän harjoitukset olivat hyvät, opettaja otti meidät aktiivisesti mukaansa tunnille ja saimme tehdä paljon simua omissa kopeissa. Iltapäivällä oli yksi tunti jossa tehtiin konsea espanjan ja saksan välillä. Käytin sen ajan surffaamalla sanastoa ensi viikon eduskuntakeikalle, ruotsinryhmä menee sinne seuraamaan Ruotsin valtiopäivien vierailua Suomen eduskunnassa, saamme luultavasti tehdä ”mykkäharjoittelua” kopeissa.
Ihmiset ovat täällä Itävallassa hyvin ystävällisiä, todella avuliaita ja puheliaita. Minua kismittää, etten puhu saksaa. Ymmärrän jonkun verran, mutta en uskalla puhua. Uskon, että jos viettäisin saksankielisessä miljöössä muutaman viikon, puhe voisi lähteä käyntiin.


5.5.

Nettiyhteys toimii yliopistolla, ei hotellilla. Vaihto-oppilaana olo on todella mielenkiintoista – todella harmi etten tajunnut tätä aikoinaan kun opiskelin ensimmäistä tutkintoa. Ensinnäkin Itävallan maisemat ovat upeat. Vietin sunnuntaina ensin puolipäivää Wienissä Belvederen taidemuseossa, Prinssi Eugenin linnassa. Esillä oli kuuluisaa sekä itävaltalaista että muunmaalaista taidetta eri aikakausilta, mukana myös hyvin tunnettuja maalareita, mm. Monet ja Renoir. Linnaa ympäröi upea puisto, jossa oli turistien lomassa paljon lenkkeilijöitä. Iltapäivällä lähdin junalla Graziin, rata kiemurteli vuorten lomassa, ympärillä oli vehreitä rinteitä ja lumisia vuorenhuippuja. Eilen teimme yliopistolla melko reippaasti harjoituksia, sekä simua että konsea. Illalla istuimme hetkisen katukahvilassa ja kävimme sitten korkealla Linnanvuorella, 473 m Adrianmeren yläpuolella. Upea paikka. Aamulla oli jalat vähän kankeat, mutta kävely unille teki hyvää.
Tänä aamuna teimme simua englannista, meni paikoitellen aivan yli hilseen, ja annoin mennä tyhjää. Ymmärsin kyllä puheen mutta en löytänyt termejä, raivostuttavaa. Ja osoitti jälleen kerran valmistautumisen merkityksen. Muut oppilaat olivat osanneet valmistautua, me vaihdokkaat emme olleet saaneet tietoa aiheista ja saimme tehdä kylmiltään, Aika turhauttavaa, ohjaajan olisi tarvinnut vain vastata meiliimme, jossa tiedustelimme viikon ohjelmaa. Nyt odottelen kopissa että alkaisivat harjoitella, puhe tulee venäjäksi, tulkkaan saksan releestä tulkkaavan releen kautta.
Opiskelu ei täällä ole ihan yhtä tehokasta kuin meillä, toisaalta ryhmä ei ole pelkkiä EMCI-tukkeja, nämä ovat opiskelleet jo toista vuotta. On silti kiva päästä seuraamaan opiskelua läheltä.

***

Venäjänkielinen puhe oli numeroharjoittelua, ihan hyödyllistä. Putosin välillä kärryiltä kun huomasin poikien kirjautuvan meseen, piti vaihtaa muutama sana heidän kanssaan. Numeroharjoitus jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi, ja menimme portugalilaisen Joanan – myös EMCI-vaihdokas – kanssa harjoittelemaan konsea. Huomenna ja torstaina harjoittelemme samaan malliin, hyödynnämme uniopiskelijoiden simu- ja konseharkkoja, ja perjantaina ryhmä järjestää konferenssin Zebra-yhdistyksen kanssa, aiheena maahanmuuttajanuorten asema. Yksi puhujista on Ruotsista, hän kertoo maahanmuuttajien asemasta maassaan.
Lisäksi tiedossa on tällä viikolla retki Sloveniaan, jos sää vain on suosiollinen, keskiviikkona tai torstaina.

Lähtötunnelmissa

Laukku on pakattu, nyt vain pitäisi päättää millaisen takin otan mukaan - Itävallassa on kesä. Vappusää on ollut aivan mahtava, periaatteessa olisi pitänyt tehdä pihatöitä. Mutta tänä vuonna kaikki kodin hommat siirtyvät kesäkuulle, ikkunat ovat niin hirveät että kaihtimet pysyy kiinni koko päivän. Aion pitää Grazissa tavallista päiväkirjaa, en tiedä miten paljon pääsen siellä nettiin. Perästä kuuluu.

Kielistä

Pidin rokulipäivän, olo oli aamulla niin surkea että soitin ajan lääkärille. Sain rohtoja, toivottavasti virta palaa huomiseksi. Tai ainakin lauantaiksi, lähden silloin viikon vaihtoon Graziin. Siellä pitää paiskia hurjasti töitä eli harjoitella tulkkauksia, välikokeet ovat pian käsillä. Huisin jännää päästä Itävaltaan, siellä on täysi kesä.
Kuuntelen Ylen ruotsinkielistä radiokanavaa, ja mietin miten löytäisin minulle parhaiten sopivan ruotsinkielen. Olen sellainen "härmapa" että ympäristön kieli ja murre tarttuu automaattisesti. Siitä on ollut hyötyä kun on pitänyt opetella kieliä, mutta nyt tuntuu että ruotsinkieleni on yhtä sekamelskaa. Siinä on rannikon murteita, riikinruotsia ja kirjakieltä, enkä oikein tiedä mitä puhuisin. Yksi ohjaaja piti sitä viehättävänä, käski jatkaa, kun taas yksi minua viime perjantaina kuunnellut ammattitulkki piti sitä hieman häiritsevänä, hänen mielestään minun pitäisi valita yksi variantti. Mieluiten oikeastaan puhuisin riikinruotsia, pidän siitä ja se istuu suuhuni aika hyvin, mutta se saattaisi tuntua omassa ympäristössäni hienostelulta ja kummalliselta. Ihmiset eivät muista ettei minulla ole ruotsinkielistä taustaa, vaan että olen umpisuomalainen. Ja riikinruotsia on myös vaikea ylläpitää ihan suomenruotsalaisessa ympäristössä. Huomaan kuitenkin tulkatessani, että kun yritän artikuloida selkeästi ja huolellisesti, ääntäminen alkaa muistuttaa naapurimaan kieltä.
Kielen oppimiseen sanotaan menevän 10 vuotta, eli ruotsin pitäisi nyt olla jotakuinkin hanskassa. Englannin kanssa minulla on vielä melkoisesti tekemistä, vaikka kouluvuosia onkin kertynyt yli 10. Lisäksi epäilen, että pitkän aikavälin suunnitelmani tanskan kielen aktivoimisesta tulkkauksen lähtökieleksi on utopiaa. Vierailevan SCIC-tulkin mukaan tanska olisi kuitenkin heillä ihan käypä työkieli, eli se laajentaisi markkinoita myös EU:n toimielimiin. Minun pitää ehkä asustaa Tanskassa muutama kuukausi, ihan mahdollista sen jälkeen kun pojat ovat lähteneet omilleen.

Saan laiskotellakin

Maanantai on tällä kertaa poikkeuksellisesti koulupäivä, itseopiskelupäivä siirtyi vapunaattoon. Flunssa on vain vienyt voimat, ei oikein virta riitä. Pystyn kuitenkin seuraamaan opetusta ja olen tehnyt muutaman kohtalaisen tulkkauksenkin. Ohjaajana on tänään mm. EU-komission SCIC-osastolla toimiva tulkki, ihan pirteä ja fiksu nainen, antaa hyviä vinkkejä.
Olo on vain niin surkea. En jaksa tehdä mitään rakentavaa, taidan katsoa tänään Sex and the city -leffan, latasin sen kiintolevylle hätävaraksi jos luostarimiljöö alkaa ottaa päähän. Flunssa on vähintään yhtä hyvä syy heittäytyä laiskaksi.
Jaksoin sentään istua kampaajantuolissa puolitoista tuntia. Kahta eri väriä ja viittä eri tököttiä, ja tulos melkein samanlainen kuin aamulla. Mutta itsepähän varasin ajan ja sanoin ettei leikata pituudesta, haluan kasvattaa kynityn mallin pois.

Päivä Tampereella

Olipa taas mielenkiitoinen päivä. Lähdimme aamulla klo 06.30 kohti Tamperetta. Tutustuimme ensin aamupäivällä yhden opettajamme johdolla Tampere-taloon, todella vaikuttava. Ei niinkään päältä, mutta sisältä! Upeita toimvia tiloja, yksinkertaisesti ja maulla sisustettuja. Sen jälkeen vietimme parituntisen Pienessä salissa, joka ei nimestään huolimatta ole suinkaan pieni, vaan nimi erottaa sen Isosta salista, joka on valtaisa aivan upea ja akustiikaltaan kuulemma ainutlaatuinen konsertti- ja kokoussali. Tampereen filharmoniaorkesteri aloitteli siellä juuri harjoituksiaan kun kurkkasimme sisälle. Pidimme isossa Pienessä salissa kukin lyhyen puheen, toiset tulkkasivat ja yleisönä oli meidän lisäksi muutamia ammatissa toimivia tulkkeja jotka antoivat palautetta. Oli kiva puhua isossa salissa, vaikka siellä ei ollutkaan oikeaa yleisöä. Tai ehkä juuri siksi. Tulkkaaminen tuntui myös vähän oikeammalta kuin koululla, ehkä meidän nyt tämän jälkeen on helpompi mennä ekalle keikalle.

Lounaan jälkeen olimme iltapäivän yliopistolla KäTu-seminaarissa (kääntämisen & tulkkauksen semi), kuuntelimme paneelikeskustelun tulkkauksen kilpailuttamisesta, hyvin mielenkiintoista. Lisäksi kuuntelin italialaisten tutkijoiden luennon Child Language Broker -ilmiöstä eli siitä, miten siirtolaisperheiden lapset saavat/joutuvat tulkkaamaan vanhemmilleen ja miten se voi vaikuttaa lasten kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Sekin sangen kiintoisaa. Sitten olikin jo aika lähteä Poria kohti, bussin mittarin mukaan ulkona on kesä, +20 C. Suljen läppärin ja syvennyn hömppälehtiin, pitäähän tässä seurata juorujakin joskus - yleissivistyksen vuoksi:-).

Vuoristorataa, taas kerran

Aamulla kun kävelin yliopistolle mietin että pahus, kun jäi eilen bloggaamatta. Meillä oli ollut kaksi täydellistä päivää, teimme paljon harjoituksia, tunsimme onnistuvamme niissä ja ohjaajalla oli upea ja kannustava ote. Puhun kollektiivisesti koska tunne tuntui olevan sama kaikilla. Kahden hyvän päivän jälkeen on jo pakko tulla takapakkia, ajattelin, ja sehän piti paikkansa. Tänään olemme harjoitelleet vierailevan suomea opiskelevan EU-tulkin johdolla, ihan kiva ihminen mutta varsinkin loppupäivästä liian vaativa. Käytti sellaisia puheita joita hän tulkkaa työkseen, ja puhui englantia puolan aksentilla ja hyvin hiljaisella äänellä. Haastetta kerrassaan. Voi tosin olla että oikeantasoisia harjoituspuheita ei ole kovin helppo löytää, ne pitäisi kirjoittaa ajatuksella. Meille tosin korostetaan, että vaikka puhe on vaativa, meidän ei tässä vaiheessa tarvitse selviytyä siitä täydellisesti. Minä tajuan sen enkä hermostu, korkeintaan turhaudun, mutta ryhmässä on muutamia jotka vaativat itseltään koko ajan täydellistä suoritusta, ja heillä taisi olla tänään "a very bad day".
Sain omalta ohjaajaltamme tällä viikolla vähän teoriaa, olen kaivannut sitä opintojen tueksi. Muilla on sitä tuoreessa muistissa. Kun opiskelin kääntämistä 80-luvulla ei tulkkauksen teoriaa juurikaan ollut, suurin osa on kahdelta viime vuosikymmeneltä. Tutkittavaa riittäisi siis vaikka kuinka. Kääntäessäni en ole teoriaa juurikaan kaivannut, mutta tulkkauksessa haluaisin ymmärtää mitä aivoissa tapahtuu, miten tällaisen taidon hankkiminen on ylipäänsä mahdollista. Hyvän tulkin ammattitaitoa verrataankin samaan taitoon minkä esimerkiksi shakinpelaajat kehittävät, se on erikoisasiantuntemusta, ja kehittyy määrätietoisen harjoittelun ja pitkän kokemuksen tuloksena. Harjoittelu alkaa siis todenteolla vasta valmistumisen jälkeen.

Podcasts

Pitää kirjata ylös yksi namujuttu mikä on auennut opintojen myötä: olen oppinut käyttämään podcasteja!! Netti on nykyään niitä pullollaan, erilaisia reportaaseja, uutisia, tarinoita tai hupijuttuja MP3-muodossa. Kaivoin vuosia sitten ostamani Sony-soittimen esiin ja opettelin lataamaan podcasteja siihen. Ihan simppeliä! Nyt voin kuunnella tuntitolkulla vaikkapa BBC:n englanninkielisiä ohjelmia, tai Areenan asiaohjelmia - you name it.

Porista

Lähtemiseenkin harjaantuu. Minulla meni aikaisemmin usein koko päivä pipariksi jos piti iltapäivällä lähteä jonnekin, en tahtonut saada mitään aikaiseksi. Nyt pystyin stressaantumatta tekemään vähän töitä ja koulutehtäviä ja siinä lomassa käymään kaupassa ja tekemään pari kertaa ruokaa. Laukun pakkasin vartissa. Eikä 4 tunnin bussimatka tunnu rasitteelta. Tai no ehkä klo 21 jälkeen kun alan nuokkua. Kämpille pääsen vähän klo 22 jälkeen, piristyneenä 15 minuutin kävelystä. Tänään pitää tehdä yksi puolen tunnin oikoluku kun pääsen perille, en ole ladannut Acrobaten täysversiota tälle koneelle, vielä. Aion toki tehdä sen, isompi läppäri on muuttunut pöytäkoneeksi, ei sitä voi enää rehata kun on tottunut tähän pienokaiseen.
Tällä viikolla teema on tulkkauksen ja kielenoppimisen tutkimus. Meidän tulee esitellä joko oma gradu tai joku muu kielenoppimiseen, tulkkaukseen tai kääntämiseen liittyvä aihe, yleisönä on Turun yliopiston kohta valmistuvia tulkkeja ja kääntäjiä. Minun gradustani on aivan liian pitkä aika, joten etsin netistä jännän jutun LINGO-hankkeesta, jossa on kartoitettu 50 erikoista kielenoppimishanketta koko Euroopan alueella. Koostan siitä noin 10 minuutin esitelmän ruotsiksi. Enkä kirjoita sitä vaan puhun tolpista, pakko tohtia. Perjantaina on vuorossa esiintyminen Tampere-talolla Kääntäjien ja tulkkien seminaarin yhteydessä. Yleisönä ei ole koko seminaariväki - onneksi- vaan muutamia ammatissa toimivia tulkkeja. He tulevat kuuntelemaan puheitamme ja tulkkauksiamme. Voisi siis jo jännittää, mutta en ainakaan vielä tunne oireita. Tämä tekee esiintymiskammolle niin hyvää! Tuoreista graduistaan kertovat voivat vetää molempina päivinä saman, minä kerron perjantaina kuvitteellisesta gradustani, se käsittelee simultaanitulkkauksen oppimisprosessia. Olen kaivannut tässä alkuvaiheessa jonkinlaista teoriapläjäystä, että voisi paremmin uskoa omiin kykyihinsä.

Erilainen päivä

Olimme tänään studiossa harjoittelemassa äänenkäyttöä koko päivän. Oikein hauskaa, huumori kukki ja kaikki olivat rennosti toistensa seurassa. Aluksi tietenkin lämmittelyä, venytystä, hengitysharjoituksia, äänenavausta ja rentoutumista. Lisäksi vähän teoriaa ja miettimisharjoituksia, piti miettiä oman äänen toimintaa. Lounaan jälkeen siirryimme konkreettisiin harjoituksiin, jokaiselta nauhoitettiin vapaata puhetta, tylsän tekstin lukua ja runonlausuntaa. Lopuksi ne puretiin ja niistä keskusteltiin.
Huomenna on tulkkausharjoituksia vaativaksi havaitun ohjaajan johdolla ja päivän päätteeksi johdatus eneagrammiin. Osa porukasta eli ne, joilla englanti on B-kielenä, lähtee treenaamaan tulkkausta melkein viikon kestävään eneagrammiseminaariin kesäkuussa. Ilmaista työvoimaa, toisaalta kullanarvoinen tilaisuus päästä harjoittelemaan.
Olen tehnyt nyt illalla muutaman tunnin töitä, pakko hoitaa tietyt toimeksiannot koska lupasin, ja toki tässä tarvitaan jo tulojakin. Mutta nyt väsyttää, ihana ryömiä petiin.

Euran tienoilta

Matkalla Turkuun. Käytin lomasta pari viimeistä päivää pihatöihin ja opiskeluun, hyvää vuorovaikutusta käsien ja aivojen välillä. Olen yrittänyt treenata simua ihan vakavissani, mutta helpoksikin luokitellut puheet ovat jääneet useimmiten puolitiehen. Se on äärettömän vaikeaa. Olen yrittänyt surffata tietoa siitä, mitä simussa oikein tapahtuu, miten oppiminen etenee. Asiaa on tutkittu paljonkin, mutta akateemisista opinnäytteistä on vaikea löytää konkreettista tietoa. Haastavaa ei ole vain samanaikainen kuuntelu, jäsentely ja puheen tuottaminen, vaan myös kielen sujuva ulosanti. Eräs opettaja neuvoi polottamaan ääneen päivälehden sisältöä tulkkauskielillä. Tuntuu vähän nololta messuta itsekseen, mutta kai siihen pitää vain ryhtyä. Tavoitteena kaksi pitkää ajankohtaista artikkelia päivässä. Harjoittelussa oli yksi valopilkkukin, kun tein konsea huomasin että onnistuin lopulta jättämään kaikki täytetäänet pois. Tein sen ajatuksen voimalla, mutta varmaan sekin taito voi automatisoitua jos sitä treenaa tarpeeksi.
Viikko on tynkä, käsittelemme ainakin huomenna äänen käyttöä, paikkana on joku studio yliopiston lähettyvillä. Perjantain sisällöstä en ole ihan varma, täytyy tarkistaa kun pääsen kämpille.

Lomalla

Neljä päivää pelkkää toimettomuutta, ohjelmassa on ollut tavallisia kotihommia ja seurustelua. Ei töitä eikä opiskelua - aivan ihanaa lomaa. Siniseltä taivaalta muutaman päivän paistanut aurinko on antanut todellisen kesäfiiliksen. Mutta nyt on pilvistä ja vähän levoton olo, taidan käyttää muutaman tunnin tulkkausharjoituksiin. Latasin juuri koneelle ohjelman, jossa voi tulkata EU-komissaarien ja ministereiden puheita. Viime viikon kokemukset simultaaniharjoituksissa olivat kuin kylmä kylpy - nyt pitää päästä takaisin raiteille.

Jyvät akanoista

Tänään meille näytettiin missä mennään. Siis oikeasti. Opettaja piti meille C-kielessä sen tasoisia puheita että suurinpiirtein joka toinen tai kolmas lause jäi simussa hämäräksi. Lisäksi hän piti puheita melko helppoina ja selkeinä - katin kontit! Meitä oli muutamia joille kävi näin. Ja muutamat tietenkin sokelsivat sujuvasti, kaikki kunnia heille siitä. Sinne meidän muidenkin on päästävä, jos mielimme loppukokeesta läpi. Mutta töitä pitää tehdä ihan sairaasti. Monasti ajattelen että kunhan saan enkun kokeesta läpi niin unohdan koko kielen, siis tulkkauskielenä. Keskityn suomeen ja ruotsiin. Siinäkin minulla on työsarkaa, saada ruotsi soljumaan yhtä sujuvasti kuin suomi. Tututkin sanat ovat välillä hakusessa kun simu on päällä.

Aaamukahvin äärestä

On tuo yhteiskeittiö hyvä juttu. Olin unohtanut ostaa kahvimaitoa, onneksi jollakulla oli täysinäinen maito avattuna, en joudu hörppimään mustaa kahvia. En kutsuisi tätä varkaudeksi, vaan hätäavuksi. En yhtään pahastu, jos joku muu käy joskus minun maitopurkillani, kunhan ei vie viimeisiä.
Heräsin ennen kännykkääni, päässä pyöri eilinen päivä. Opiskelimme niin intensiivisesti, ettei ryhmä ehtinyt juurikaan jutustelemaan, Kevätlukukausi tuntuu hupenevan oikeastaan käsiin, kohta on viikon pääsiäisloma, sen jälkeen lyhyt viikko, sen jälkeen melkein heti vaihto ja sitten pitääkin läpäistä välikoe. Tuntuu siltä että oman harjoittelun osuutta pitää lisätä, ei tästä muuten mitään tule. Tänä iltana menemme kimpassa syömään, mukana Pohjoismaiden neuvoston vieraamme. Opin eilen, että kysymyksessä onkin kaksi neuvostoa, Köpiksessä toimii lisäksi Pohjoismaiden ministerineuvosto. Ja sekoitin nämä tietenkin useaan otteeseen tulkatessa. Tosin korjailin, mutta aika turha virhe. Pitää tehdä pikimmiten visiitti paikan päälle niin ehkä asiat selkenevät, olemme työtiimini kanssa aikoneet sitä jo muutaman vuoden.
Tänään en oikein tiedä mitä tuleman pitää, opena meillä on tulkki, jonka olemme tavanneet vain kerran. Hän tosin esitteli itsensä hyvin mieleenpainuvalla tavalla, hän listasi spontaanisti kaikki huonot puolensa, ja lista oli pitkä. Sen jälkeen me saimme mainita itsestämme kolme huonointa piirrettä. Ei aivan yksinkertaista, kokeilkaa vaikka.

Vauhdikasta

Viikko on vierähtänyt ennätysmäisen nopeasti. Olemme tehneet simultaania joka päivä, pitkiä ja lyhyitä pätkiä, ja kaikentasoisia puheita. Yhtäkkiä tästäkin tuli tekniikkalaji, omia tuotoksia pitää voida äänittää ja kuunnella. Miniläppäri on nyt tehokkaassa hyötykäytössä. Kuuntelin muutamia tulkkauksia eilen illalla, ja huomasin jänniä juttuja. Kohdat, joissa tunsin liukastelleeni ja jopa säveltäneeni menivät jotakuinkin oikein, asia oli työntynyt alitajuntaan vaikka luulin sen menneen ohi korvien. Ja kesken muuten aika sujuvan suorituksen toisitinkin yhtäkkiä puhujan ruotsinkielisen sanan. En tulkatessani sitä huomannut, mutta kuulin nauhalta.Tänään käsittelemme koko päivän EU:hun liittyviä asioita, tällä hetkellä se on meikäläiselle loputon suo, jossa on vain pakko rämpiä. Ja kohta raahaudun viikonloppukassini kanssa koululle - ihanaa kun on perjantai!

Olipa kerran

Tänään oli satumainen päivä. Ihan kirjaimellisesti. Aloitimme simultaanin, ensin teimme satuja suomi-suomi, sitten ohjaaja mausti satuja yksityiskohdilla, muutti jotain ja ymppäsi lopulta täyteen niin hassuja lukuja että pokka petti, ainakin minulta. Tulkkaa nyt sitä kun suden kuono oli 33,58 cm pitkä ja hilkan hupussa oli 5 cm:n suuruinen pampula ja isoäiti oli lihonut ainakin 14,66 kiloa... Päivän aikana otimme kehiin kielenvaihdon ja spontaanit puheet, ja suomi-ruotsi-suomi meni ihan hyvin, se oli suorastaan kivaa! Englannistakin tulkkaus sujui ihan mukiinmenevästi. Työskentelimme todella tehokkaasti, teimme eri kielten välillä ja osittain myös releenä, eli joku tulkkasi puhujan suomeen ja loput suomesta omiin työkieliinsä. Viimeisen session jälkeen pää oli ihan tyhjä, en tiennyt olinko juuri tulkannut suomeen vai ruotsiin. Sama ilmiö kun en joskus tiedä olenko katsonut ruotsinkielistä tv-ohjelmaa ilman tekstitystä vai olenko lukenut suomennoksen ruudulta. Mukanamme on nyt parin viikon ajan pari Pohjoismaiden neuvoston kääntäjää, ovat saaneet mahdollisuuden kokeilla tulkkausta hekin. Ihan kiva kun on useampia ruotsin puhujia, he kuulostavat lähes riikinruotsalaisilta vaikka heidän äidinkielensä onkin suomi.
Vakuutuin tänään siitä että konferenssitulkkaus on minun juttuni. Olen ollut intuitiivisesti sitä mieltä alusta lähtien, mutta nyt tiedän sen varmuudella.

Taas aloittelijana

Jatkoimme tänään valmistautumisella. Kävimme läpi mitä olimme eilisen symposiumin avajaispuheelta odottaneet, ja miten odotukset pitivät paikkansa. Aika pieleen meni. Faktat kuten puhjien ja järjestäjien nimet tietenkin täsmäsivät kun ne saatiin suoraan ohjelmasta, mutta puheen sisältö olikin ollut aivan toisenlainen. Niin siinä kuulemma usein käy. Iltapäivällä saimme erilaista ohjaajan omista tulkkaustilanteista keräämää materiaalia ja saimme valmistautua tulkkaamaan hänen pitämiään puheita. Minulle lankesi ruotsinkielinen puhe, jonka Tove Jansson piti omaa kirjallisuuttaan käsittelevän seminaarin loppupuheenvuorona 90-luvulla. En osannut asettua kirjailijan rooliin ja puheen sisältö yllätti, jouduin ekaa kertaa säveltämään oikein kunnolla. Eikä kuulemma mennyt ihan penkin alle. Harhaan johti yksi yleiskielinen sana, jonka kuulin väärin, se johti ajatukset ihan hakoteille. Se on pienestä kiinni.

Mietin tänään onko minulla tulkkauksessa edessä sama kuin minkä kanssa olen paininut muussa esiintymisessä ja puheiden pitämisessä. Vuosikausia kärsin siitä, että kun olin jostain syystä joutunut ihmisten eteen sanomaan jotain, tunsin sanoneeni jotain ihan typeräää ja se jäi kaivelemaan. Unohdin puheesta tai esiintymisestä kokonaan sen, mikä oli mennyt ihan hyvin. Minulle jäi aina päällimmäiseksi jonkinlainen nolous ja häpeä. Nytkin harjoituksissa takertuu siihen, mikä ei mene hyvin, ja koko suoritus tuntuu helposti kehnolta. Oppitunneilla tunne ei etene noloudeksi tai häpeäksi, mutta entä kun sitä vetää ekoja työkeikkoja? Ohjaaja kertoi miten aloittelevat friikut yleensä pääsevät alalle, he ovat päätulkkien viimeisiä hätävaihtoehtoja kun ketään muuta ei löydy, ja heihin otetaan yhteyttä usein aivan viime tingassa. Ja sen jälkeen on valmistauduttava todella hyvin jos aikoo selvitä kunnialla, tai keikka voi jäädä viimeiseksi. Raakaa peliä, vaatii realisista arviota omista kyvyistä ja uskallusta heittäytyä ammattiin. Koskapa olen muussakin esiintymisessä päässyt sen verran "niskan päälle", että saatan toisinaan tuntea jopa iloa onnistumisesta, niin ehkä se on mahdollista tässäkin.

Taso vaihtelee

Musiikkitiede meni yli hilseen. Avausluento käsitteli musiikkiterapiaa. Sanastollisesti se ei ollut kauhean vaikea (englantia), mutta aiheena niin abstrakti, että tulkilla olisi ollut täysi työ pitää tulke ymmärrettävänä. Puhujan tahti oli kuitenkin rauhallinen, joten siitä olisi voinut selvitä.
Luennon jälkeen Turkua tunteva kurssilaisemme vei meidän ihanaan Mansikkapaikkaan (kirjaimellisesti), pieneen kodinomaiseen "olohuone"-kahvilaan, jossa tarjoiltiin herkullista kahvia ja erilaisia kakkuja. Ruotsinryhmällä oli vielä omat harjoituksensa sen jälkeen, ja pitää vain todeta että opettajien pedagogiikassa on melkoisia eroja vielä aikuisopetuksessakin. Olo oli kuin alakoulussa, jossa tunsi tehneensä väärin kun vain avasi suunsa. Suoritusta saattoi seuratata jopa ivallinen naurunpuuska. Pienenä sitä loukkaantui, nyt lähinnä harmittaa. Tuollainen käytös ei edistä positiivista oppimista. Mutta tämän henkilön kanssa täytyy vain taklata parhaansa mukaan, onneksi muut ohjaajat ovat tosi mahtavia ja positiivisia tsemppaajia.

Evita!

Eilisilta meni Evitan esityksessä, upean visuaalinen teos. Mahtavat roolisuoritukset. Åbo Svenska Teater on hurmaava, istuimme parvella ensimmäisessä rivissä, aivan aitopaikalla.
Nyt olen menossa koululle tekemään AKK:ta eli ajankohtaisten asioiden seurantaa, siihen on varattu aamuisin aikaa tunti. Tosin aloitan sen jo käynnistäessäni tietokoneen aamukuudelta. Sen jälkeen tehtävänä on osallistua Turun yliopistolla järjestettävän kansainvälisen musiikkisymposiumin avajaistilaisuuteen ja ensimmäiseen luentoon. Olemme miettineet etukäteen avajaispuheenvuoron sisällön ja hahamottaneet sen paperille. Lisäksi olemme miettineet, miten ensimmäinen esitelmä rakentuu. Siten tulkkikin joutuu usein tekemään mennessään keikalle, varsinkin jos järjestäjät eivät ole lähettäneet tarpeeksi materiaalia etukäteen.

Syöminen ei ole aina kivaa

Opin taas yhden uuden asian, ei koskaan kannata ostaa valmista salaattia. Suussa on karvas valkosipulin maku, ostin kotimatkalla pastakanasalaatin. Oli pakko syödä kun oli ostanut, enkä jaksa lähteä uudelleen kauppaan. Nyt pitää saada maku pois, onneksi eiliseltä bussimatkalta jäi vähän karkkia. Päätin tosin bussissa etten enää koskaan osta karkkipussia kaveriksi, ahmin kunnes on huono olo. Otan seuraavalla kerralla mukaan pussillisen miniporkkanoita.
Päivä oli raakaa harjoittelua, aluksi pari muistamis-toistamisharjoitusta ilman muistiinpanoja, ja loppupäivä puheita muistiinpanoilla. Tein osaksi ruotsiin päin, ja totesin, ettei tulkkaaminen sujukaan yhtä kevyesti kuin puhuminen, tuntui välillä sönköttämiseltä. Pitää ryhtyä aamiaisharjoituksiin viikonloppuisin, U lukee Husista ja minä merkkaan muistiin ja toistan. Ryhmä sai kuitenkin kovasti kehuja ohjaajalta, meillä huiskii kuulemma todella hyvin.

Lounais-Suomen talveen

Se siitä keväästä, saavuin juuri Turkuun ja joka paikassa on paksu lumipeite. Ihan kaunista katseltavaa, mutta niin hankalaa kun pitää rehata laukkua. Eli hyppäsin taas taksiin. Silläkin rahalla olisin syönyt melkein koko viikon Assarin Ullakolla... Tässä oppii rahan arvon, terveellistä.
Bussia ajoi Porista ihan hulppea bussikuski, piti tervetulotoivotuksen pitkään ja hartaasti ja kertoi ihan kaiken valonappuloita ja varauloskäytäviä myöten. Ja sama lyhyemmin ruotsiksi ja englanniksi. Sitten hän tarjoili pariinkin otteeseen kohteliaasti kansalle kahvia, mustaherukkamehua tai kanakeittoa, ihan ilmaiseksi! Aivan uskomatonta palvelua, taidan laittaa kehut Positiivarien sivuille.
Odottelen tietoa Kristiinankaupungin kunnanvaltuuston kokouksesta, siellä ovat tänä iltana taistelleet tunteet ja järki kun tapetilla on ollut sairaalakiinteistön osto. Kansalaiset tuntuvat hinkuvan itselleen ihan väkisin kallista ja huonokuntoista kiinteistöä, joka nielisi nykyiset ja tulevat rahat ja velat, sen sijaan että antaisivat varakkaalle yrittäjälle tilaisuuden luoda kaupungille hyvää imagoa, palveluja ja työpaikkoja. Ei mene minun järkeeni.

Två dagar strålande sol

Aurinko ja kalalokit ovat tuoneet meille kevään. Taas meni talvi etten käynyt jäällä lainkaan, vaikka oli aikomus. Yritin viime viikonloppuna mutta lumen ja jään välissä oli liikaa vettä, kengät kastuivat. Velipoika vei tänään moottorikelkalla rakennustarvikkeita saareensa, ulkomeren puolella aallot loiskivat rantaan ja mantereen puolella oli 40 senttiä jäätä. Oli ollut upeaa ja täysin hiljaista. Olen ollut parina päivänä pitkällä kävelylenkillä, jotenkin en jaksa lähteä juoksemaan. Sitä pitäisi harrastaa säännöllisesti että se sujuisi, mutta kävellä voi aina kun huvittaa.
Huomenna pitäisi väsätä vielä yksi puhe ruotsiksi talouskriisistä, en vain ole keksinyt mistä näkökulmasta. On kiva kirjoittaa ruotsiksi, samoin kuin on kiva tulkata ruotsiksi. Kivaa on se että voin hyödyntää vieraan kielen taitoa aktiivisesti. Käännän vain suomeen, koska käännösten pitää olla virheettömiä. Mutta puheen pystyn väsäämään ruotsiksi, ja pitämään ilman sen suurempia ongelmia. Yritän nyt rationalisoida puheenpitorutiinin, siirryn käyttämään vain tolppia. Muuten kaikki aikani menee kirjoittamiseen. Nyt siirryn koneen äärestä telkun eteen katsomaan mitä maailmalla on tapahtunut.

Bussista

Oli tosi kiva päivä. Teimme tiiviin tunnin mittaisen istunnon aamupäivällä ja toisen tunnin iltapäivällä, loppuaika meni niiden purkamiseen. Jokainen tulkki sai tulkata pitkiä jaksoja kahteen suuntaan, ja siinä todellakin huomasi missä pitää tsempata ja missä ovat ne todelliset haasteet. Äänessä oli yhtä aikaa neljä ryhmää, teimme töitä aika pienessä huoneessa mutta emme silti häirinneet toisiamme. Minulla ääni tahtoi puuroutua, sain rykiä ja katselin kaihoisasti kauas jäänyttä vesipulloani. Mietin olisiko aamulla kannattanut tehdä juoksulenkki, se olisi voinut avata kehoa ja äänilihaksia paremmin. Yksi miinus päivälle oli se, että yksi yhdeksästä jäi ilman tulkkausharjoituksia, mistä hän oli aika nyreissään. Kieliyhdistelmistä ja parittomasta lukumäärästä johtuen me emme mene kaikissa harjoituksissa automaattisesti tasan, ja ohjaajien pitäisi ottaa se huomioon. Kyseinen henkilö oli tehnyt hyvän puheen, mutta ei saanut siihen ohjaajilta minkäänlaista kommenttia, mikä oli myös aika tylsää.
Olen laittanut viikonlopun työlistalle symbolien kokoamisen ja käyttöönoton, kirjoitan melkein koko ajan vaikka symbolit olisivat niin paljon kätevämpiä. Käyttöönotto on käytännössä harjoitusta, ja sitä tarvitaan paljon.
Olin ajatellut tehdä töitä kotimatkalla, mutta eihän tämän minikoneen teksturit sisällä muokkaustoimintoa - olen unohtanut asentaa tähän Wordin. Joten jätän lukemisen viikonlopulle ja alan lukea kirjaa. Bussi on ihan tupaten täynnä, ihmisiä seisoo puoliväliin käytävää, sen pitäisi oikeastaan olla kiellettyä. He lentävät kuin leppäkeihäät jos tiellä sattuu jotain.