Irtiottoa

Viimeisenä koulupäivänä harjoittelimme 2 tuntia tehokkaasti konsua/simua/muistamisharjoituksia, kukin tarpeensa mukaan. Lounaan jälkeen pidimme hauskaa ja pelasimme aliasta. Arpanoppa määräsi kielen, käytimme kaikkia ryhmän työkieliä, ja minun kohdalleni tuli tietenkin sekä saksa että ranska. Ranskan kielellä en saa irti sanaakaan, mutta pantomiimilläkin irtosi pari pistettä. Hulvattoman hauskaa. Nyt olen menossa päättäjäisillalliselle, tiedossa on myös kroketinpeluuta erään kurssilaisen takapihalla jos ei sada.

Det var jättekul...

Muutama päivä lahden takana teki hyvää, on aina ihana kuulla kauniisti sointuvaa riikinruotsia. Kunpa osaisin minäkin... vaikka täällä Pampaksella kuulostaisin lähennä tärähtäneeltä, ainakin muiden mielestä. Välikokeen jälkeinen hyvä fiilis vaihtui melkein kauhistukseksi kun kuuntelin tulkkaukset läpi ja litteroin kaksi heikointa suoritusta, eli sekä simun että konsen englannista. Voi että käytin pöljiä ilmaisuja, ja jossain kohtaa putosin kärryiltä enkä pystynyt luomaan edes punaista lankaa, taistelin vain urheasti. Ihme jos näillä eväillä tosiaan pääsi läpi. Ja mikä urakka tässä on vielä edessä, en todellakaan jouda lepäämään kesää laakereilla (siis vain tehden töitä) vaan on pakko myös jatkaa harjoittelua ja kehittää englannin taitoa. Laitoin juuri yhden englanninkielisen pokkarin reppuun bussimatkaa varten, olen kahlannut sen puoliväliin, ja joka sivulla on monta alleviivattua sanaa jotka pitää tarkistaa jälkikäteen. Pitäisi hankkia pieni elektroninen taskusanakirja.
Tällä viikolla on vielä kehityskeskustelu, kevyttä harjoittelua ja päättäjäisillalliset Blankossa. Torstaina kotiin.

Feeling good

Ihanaa, välikoe on ohi! En sitä kuitenkaan hirveästi jännittänyt, nukuin hyvin ja jopa nukahdin uudelleen kun katsoin kelloa varttia vaille kuusi ja tiesin että se tikuttaa kuudelta. Englannin suhteen koe meni odotusteni mukaisesti, putosin simussa kerran pari mutta jatkoin sitkeästi, konse meni kohtalaisesti. Ruotsissa konset menivät niinikään tyydyttävästi, uskon etteivät konset minulla koskaan onnistukaan täydellisesti (muista tuntuu jotakuinkin samalta), ja simut menivät ihan hyvin. Ruotsista suomeen oli kuulemma jopa loistosuoritus, kehuivat eläviä ilmauksiani ja vivahteikasta kieltä, johtunee kääntäjänkokemuksestani. Ensi viikon kehityskeskusteluissa sitten ruoditaan suorituksia tarkemmin, sitä ennen minun on litteroitava englannin suoritukset ja käytävä ne läpi. Välikokeessa ei ole juuri koskaan karsittu ketään, vaan sen avulla annetaan suuntaviivat sille miten syksyllä jatketaan. Hieno juttu. Nyt muutaman päivän kielikylpyyn Tukholmaan.

Puolivälissä

Seuraavaksi on sitten välikoe. Teimme torstain ja perjantain todella tehokkaasti harjoituksia, kaikki saivat harjoitella ja ohjaajat antoivat rohkaisevaa palautetta. Meillä menee kuulemma niin hyvin, että jury tulee takertumaan pikkuseikkoihin. Eli ei pitäisi olla syytä huoleen. Silti tietenkin jännittää. Omani on keskiviikkoaamuna, onneksi olen aamuihminen joten ehdin hyvin herätellä aivot ennen koetta. Tein eilisen rentouttavaa puutarhatyötä, tänään pitää naputella yksi käännös ja illemmalla ehkä jatkan ulkohommia. Huomenna harjoittelen tulkkausta, varaan sille koko päivän. Tiistaina sitten valmistelen kolmen päivän Ruotsin-keikkaa, lähdemme sinne kokeeni jälkeen vähän tuulettumaan ja shoppailemaan, pojat tulee mukaan.

Eduskunnan kopissa

Oli mielenkiintoinen päivä eduskunnassa, seminaarin aiheena oli Leijona ja kolme kruunua, 1809 Merkkivuoden kunniaksi. Käytin aamulla muutaman tunnin puheiden lukemiseen, etsin tärkeitä termejä. Paikan päällä kävimme läpi vielä puheita, ja kun tulkkaus alkoi otimme molemmat - meitä oli siis vain kaksi - käyttöön oman kopin. Välillä kuuntelin tulkkausta ja välillä yritin tulkata itse - irrotin mikin etten vahingosakaan pääsisi eetteriin. Pääpaino sanalla yritin. Puheet olivat hirveän tiiviitä ja kirjoitettuja, hyvin abstrakteja ja tieteellisiä. Tulkit tekivät parhaansa, mutta välillä tuntui heilläkin menevän penkin alle. He olivat saaneet puheet paperilla, ja useimmat jopa käännettyinä, ja silloin he voivat vain lukea sen ääneen, hirveällä kiireellä. Ja tarkkailla samalla missä kohtaa puhuja poikkeaa tekstistä, koska sitähän tapahtui kaikissa puheissa. Käytännössä voin joutua vuoden päästä samaan tilanteeseen, ja silloin muistutan itseäni siitä, ettei kaikissa tulkkauksissa voi päästä tyylipuhtaaseen suoritukseen. Vaikka aina on tietenkin tehtävä parhaansa. Istun junassa matkalla Turkuun, tein juuri yhden kehityskansiotehtävän ja yritin lukea Tarjan käännöstä, mutta lauma teinityttöjä estää sen hälinällään. Luen Husista loppumatkan ja jatkan lukua kämpillä.

Tökkii...

Olen ollut kotona vaivaiset kaksi päivää ja taas pitää lähteä, vietän huomisen Helsingissä eduskuntakeikalla ja sieltä sitten taas Turkuun loppuviikoksi. Vähän rasittaa, onneksi pian alkaa kesäloma. Toivon tosin saavani käännöstöitä lomaksi, mutta ei tarvitse koko ajan haalia kamoja laukkuun, voi viettää normaalia elämää.
Sitä vieraantuu hyvin nopeasti opiskelurutiineista, tuntuu ihan heprealta vääntää taas tikkana konsea ja simua. Mutta on pakko skarpata, välikokeisiin on 9 päivää. Ja niistä on päästävä kunnialla läpi.

Matkan varrelta

9.5.

Wienin lentokentällä on suojaamaton langaton verkko - najs! Sain noudettua vähän lisää töitä, mitä enemmän ehdin tehdä matkalla sitä enemmän minulle jää vapaa-aikaa kotona.:-)

8.5.

Aamupäivä meni tulkatessa, iltapäivällä tulin toisen kurssikaverini kanssa Wieniin, toinen jäi paikalle vielä viikoksi. Kaveri jatkoi iltakoneella Helsinkiin ja minä majoituin hotelliini tekemään töitä. Onneksi sain eilen hommia, muuten tulisin hulluksi kun joudun odottelemaan huomista lentoa. Hotellissa ei ole ravintolaa, joten hain pitsaa ja olutta viereiseltä Südbahnhofilta. Netti ei tälläkään kertaa toimi tässä hotellissa, joten pääsen nettiin vasta huomenna Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tulee ehkä tehtyä hommia vähän tehokkaammin, kun ei voi chattailla. Yritän saada raakiksen matkan aikana valmiiksi.

***
Raakaversio putkessa, tuijotan hetken BBC Primeä ennen kun yritän nukahtaa.

7.5.

Uskomaton päivä. Aamu alkoi tehokkailla harjoituksilla. Minä tulkkasin tosin taas releestä, eikä se ole yhtä tehokasta kuin suora tulkkaus. Mutta parempi kuin ei mitään.
Puolenpäivän jälkeen lähdimme kurssikaverini emäntien kanssa Slovenian Maribouhun, söimme lounaan viehättävässä gastahausissa joen rannalla, kiertelimme keskustan katuja ja ihastelimme miljöötä - ei ollenkaan niin ränsistynyttä kuin olimme odottaneet. Maa on ollut EU:ssa vuodesta 2004, siellä on siirrytty euroon ja hinnat olivatkin muun Euroopan ja joissakin tavaroissa jopa Pohjoismaiden tasolla – sitä se euro teettää. Taloja oli kunnostettu ahkerasti, ilmeisesti EU-rahojen turvin. EU-lippu liehui oman valtion lipun rinnalla, siellä ollaan ihan selvästi ylpeitä jäsenyydestä. Joimme katukahvilassa paikalliset oluet, ja Lasko olikin tämän reissun paras olut.
Matkalla Graziin kävimme aivan upealla paikallisella viinitilalla, jossa emäntäpari tarjosi meille hyviä viinejä ja herkullista iltapalaa, maalaisleipää ja sen päälle monia paikallisia herkkuja. Ilta oli kuin lämmin heinäkuinen ilta kotona, aurinko helli meitä kukkulan laella sijaitsevan viinitarhan terassilla ja ympärillä oli aivan huikeat maisemat. Ostimme tuliaisiksi viinejä ja ajoimme maaseudun läpi takaisin Graziin. Päätimme illan nauttimalla vielä lasillisen kuohuviiniä ja mansikoita emäntien asunnolla ennen kuin kävelimme toisen kurssikaverin kanssa hotellille. Helga olisi ilomielin kuskannut meidät, hän piti 20 minuutin kävelymatkaa liian pitkänä, mutta halusimme ”päätä selvittävän” iltakävelyn. Pysähdyimme muutaman kerran tutkimaan karttaa varmistaaksemme olevamme oikealla reitillä, ja molemmilla kerroilla luoksemme tuli heti hyvin ystävällinen grazilainen kysymään tarvitsemmeko apua. Ihan uskomatonta, ihmiset ovat täällä todella mukavia.
Graz on hyvä lomakohde jos haluaa tutustua itävaltalaiseen kaupunkielämään ja jos Wien tuntuu liian suurelta. Löhölomaa tänne ei kannata tulla viettämään, täällä ei ole muita ranta- tai vesialueita kuin kaupungin läpi virtaava joki. Miljöö tuo kuitenkin mukavaa vaihtelua Pohjanmaan aakeille laakeille, vaikka en merta näihin maisemiin pysyvästi vaihtaisikaan.
On ollut upeaa päästä vaihto-oppilaaksi vielä minun iässäni, mutta nyt menisin jo mielelläni kotiin. Yritin vaihtaa lauantain lennon perjantaille mutta Finnair ei suostunut, olinhan ostanut halvat lennot. Saan kuitenkin koneelle unilla yhden työn, onpahan tekemistä illalla hotellissa Wienissä. Yksin en viitsi illansuussa lähteä kaupungille, joten teen ihan mielelläni töitä, se on paluuta arkeen.

6.5.

Tänä iltana ohjelmassa olikin oopperaa, Richard Straussin Ruusuritari. Sain eilen illalla myöhään kurssikaverilta viestin, jossa hän kertoi emäntiensä kutsuvan meidät oopperanäytökseen. He ovat kulttuuri-ihmisiä ja saavat ilmeisesti lippuja edullisesti tai jopa ilmaiseksi. Täytyy tunnustaa, että ooppera oli ensimmäiseni, mutta vannon, ettei se jää viimeiseksi. Se oli upea kokemus. Korkeat aariat nostattivat vilunväreitä, ja välillä syntyi niin taianomainen tunnelma että tuli tippa silmään. Yllätyin, en ole pitänyt itseäni mahdollisena oopperafanina. Ihanaa kun voi oppia nauttimaan uusista asioista.
Päivän harjoitukset olivat hyvät, opettaja otti meidät aktiivisesti mukaansa tunnille ja saimme tehdä paljon simua omissa kopeissa. Iltapäivällä oli yksi tunti jossa tehtiin konsea espanjan ja saksan välillä. Käytin sen ajan surffaamalla sanastoa ensi viikon eduskuntakeikalle, ruotsinryhmä menee sinne seuraamaan Ruotsin valtiopäivien vierailua Suomen eduskunnassa, saamme luultavasti tehdä ”mykkäharjoittelua” kopeissa.
Ihmiset ovat täällä Itävallassa hyvin ystävällisiä, todella avuliaita ja puheliaita. Minua kismittää, etten puhu saksaa. Ymmärrän jonkun verran, mutta en uskalla puhua. Uskon, että jos viettäisin saksankielisessä miljöössä muutaman viikon, puhe voisi lähteä käyntiin.


5.5.

Nettiyhteys toimii yliopistolla, ei hotellilla. Vaihto-oppilaana olo on todella mielenkiintoista – todella harmi etten tajunnut tätä aikoinaan kun opiskelin ensimmäistä tutkintoa. Ensinnäkin Itävallan maisemat ovat upeat. Vietin sunnuntaina ensin puolipäivää Wienissä Belvederen taidemuseossa, Prinssi Eugenin linnassa. Esillä oli kuuluisaa sekä itävaltalaista että muunmaalaista taidetta eri aikakausilta, mukana myös hyvin tunnettuja maalareita, mm. Monet ja Renoir. Linnaa ympäröi upea puisto, jossa oli turistien lomassa paljon lenkkeilijöitä. Iltapäivällä lähdin junalla Graziin, rata kiemurteli vuorten lomassa, ympärillä oli vehreitä rinteitä ja lumisia vuorenhuippuja. Eilen teimme yliopistolla melko reippaasti harjoituksia, sekä simua että konsea. Illalla istuimme hetkisen katukahvilassa ja kävimme sitten korkealla Linnanvuorella, 473 m Adrianmeren yläpuolella. Upea paikka. Aamulla oli jalat vähän kankeat, mutta kävely unille teki hyvää.
Tänä aamuna teimme simua englannista, meni paikoitellen aivan yli hilseen, ja annoin mennä tyhjää. Ymmärsin kyllä puheen mutta en löytänyt termejä, raivostuttavaa. Ja osoitti jälleen kerran valmistautumisen merkityksen. Muut oppilaat olivat osanneet valmistautua, me vaihdokkaat emme olleet saaneet tietoa aiheista ja saimme tehdä kylmiltään, Aika turhauttavaa, ohjaajan olisi tarvinnut vain vastata meiliimme, jossa tiedustelimme viikon ohjelmaa. Nyt odottelen kopissa että alkaisivat harjoitella, puhe tulee venäjäksi, tulkkaan saksan releestä tulkkaavan releen kautta.
Opiskelu ei täällä ole ihan yhtä tehokasta kuin meillä, toisaalta ryhmä ei ole pelkkiä EMCI-tukkeja, nämä ovat opiskelleet jo toista vuotta. On silti kiva päästä seuraamaan opiskelua läheltä.

***

Venäjänkielinen puhe oli numeroharjoittelua, ihan hyödyllistä. Putosin välillä kärryiltä kun huomasin poikien kirjautuvan meseen, piti vaihtaa muutama sana heidän kanssaan. Numeroharjoitus jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi, ja menimme portugalilaisen Joanan – myös EMCI-vaihdokas – kanssa harjoittelemaan konsea. Huomenna ja torstaina harjoittelemme samaan malliin, hyödynnämme uniopiskelijoiden simu- ja konseharkkoja, ja perjantaina ryhmä järjestää konferenssin Zebra-yhdistyksen kanssa, aiheena maahanmuuttajanuorten asema. Yksi puhujista on Ruotsista, hän kertoo maahanmuuttajien asemasta maassaan.
Lisäksi tiedossa on tällä viikolla retki Sloveniaan, jos sää vain on suosiollinen, keskiviikkona tai torstaina.

Lähtötunnelmissa

Laukku on pakattu, nyt vain pitäisi päättää millaisen takin otan mukaan - Itävallassa on kesä. Vappusää on ollut aivan mahtava, periaatteessa olisi pitänyt tehdä pihatöitä. Mutta tänä vuonna kaikki kodin hommat siirtyvät kesäkuulle, ikkunat ovat niin hirveät että kaihtimet pysyy kiinni koko päivän. Aion pitää Grazissa tavallista päiväkirjaa, en tiedä miten paljon pääsen siellä nettiin. Perästä kuuluu.