Kielistä

Pidin rokulipäivän, olo oli aamulla niin surkea että soitin ajan lääkärille. Sain rohtoja, toivottavasti virta palaa huomiseksi. Tai ainakin lauantaiksi, lähden silloin viikon vaihtoon Graziin. Siellä pitää paiskia hurjasti töitä eli harjoitella tulkkauksia, välikokeet ovat pian käsillä. Huisin jännää päästä Itävaltaan, siellä on täysi kesä.
Kuuntelen Ylen ruotsinkielistä radiokanavaa, ja mietin miten löytäisin minulle parhaiten sopivan ruotsinkielen. Olen sellainen "härmapa" että ympäristön kieli ja murre tarttuu automaattisesti. Siitä on ollut hyötyä kun on pitänyt opetella kieliä, mutta nyt tuntuu että ruotsinkieleni on yhtä sekamelskaa. Siinä on rannikon murteita, riikinruotsia ja kirjakieltä, enkä oikein tiedä mitä puhuisin. Yksi ohjaaja piti sitä viehättävänä, käski jatkaa, kun taas yksi minua viime perjantaina kuunnellut ammattitulkki piti sitä hieman häiritsevänä, hänen mielestään minun pitäisi valita yksi variantti. Mieluiten oikeastaan puhuisin riikinruotsia, pidän siitä ja se istuu suuhuni aika hyvin, mutta se saattaisi tuntua omassa ympäristössäni hienostelulta ja kummalliselta. Ihmiset eivät muista ettei minulla ole ruotsinkielistä taustaa, vaan että olen umpisuomalainen. Ja riikinruotsia on myös vaikea ylläpitää ihan suomenruotsalaisessa ympäristössä. Huomaan kuitenkin tulkatessani, että kun yritän artikuloida selkeästi ja huolellisesti, ääntäminen alkaa muistuttaa naapurimaan kieltä.
Kielen oppimiseen sanotaan menevän 10 vuotta, eli ruotsin pitäisi nyt olla jotakuinkin hanskassa. Englannin kanssa minulla on vielä melkoisesti tekemistä, vaikka kouluvuosia onkin kertynyt yli 10. Lisäksi epäilen, että pitkän aikavälin suunnitelmani tanskan kielen aktivoimisesta tulkkauksen lähtökieleksi on utopiaa. Vierailevan SCIC-tulkin mukaan tanska olisi kuitenkin heillä ihan käypä työkieli, eli se laajentaisi markkinoita myös EU:n toimielimiin. Minun pitää ehkä asustaa Tanskassa muutama kuukausi, ihan mahdollista sen jälkeen kun pojat ovat lähteneet omilleen.

Saan laiskotellakin

Maanantai on tällä kertaa poikkeuksellisesti koulupäivä, itseopiskelupäivä siirtyi vapunaattoon. Flunssa on vain vienyt voimat, ei oikein virta riitä. Pystyn kuitenkin seuraamaan opetusta ja olen tehnyt muutaman kohtalaisen tulkkauksenkin. Ohjaajana on tänään mm. EU-komission SCIC-osastolla toimiva tulkki, ihan pirteä ja fiksu nainen, antaa hyviä vinkkejä.
Olo on vain niin surkea. En jaksa tehdä mitään rakentavaa, taidan katsoa tänään Sex and the city -leffan, latasin sen kiintolevylle hätävaraksi jos luostarimiljöö alkaa ottaa päähän. Flunssa on vähintään yhtä hyvä syy heittäytyä laiskaksi.
Jaksoin sentään istua kampaajantuolissa puolitoista tuntia. Kahta eri väriä ja viittä eri tököttiä, ja tulos melkein samanlainen kuin aamulla. Mutta itsepähän varasin ajan ja sanoin ettei leikata pituudesta, haluan kasvattaa kynityn mallin pois.

Päivä Tampereella

Olipa taas mielenkiitoinen päivä. Lähdimme aamulla klo 06.30 kohti Tamperetta. Tutustuimme ensin aamupäivällä yhden opettajamme johdolla Tampere-taloon, todella vaikuttava. Ei niinkään päältä, mutta sisältä! Upeita toimvia tiloja, yksinkertaisesti ja maulla sisustettuja. Sen jälkeen vietimme parituntisen Pienessä salissa, joka ei nimestään huolimatta ole suinkaan pieni, vaan nimi erottaa sen Isosta salista, joka on valtaisa aivan upea ja akustiikaltaan kuulemma ainutlaatuinen konsertti- ja kokoussali. Tampereen filharmoniaorkesteri aloitteli siellä juuri harjoituksiaan kun kurkkasimme sisälle. Pidimme isossa Pienessä salissa kukin lyhyen puheen, toiset tulkkasivat ja yleisönä oli meidän lisäksi muutamia ammatissa toimivia tulkkeja jotka antoivat palautetta. Oli kiva puhua isossa salissa, vaikka siellä ei ollutkaan oikeaa yleisöä. Tai ehkä juuri siksi. Tulkkaaminen tuntui myös vähän oikeammalta kuin koululla, ehkä meidän nyt tämän jälkeen on helpompi mennä ekalle keikalle.

Lounaan jälkeen olimme iltapäivän yliopistolla KäTu-seminaarissa (kääntämisen & tulkkauksen semi), kuuntelimme paneelikeskustelun tulkkauksen kilpailuttamisesta, hyvin mielenkiintoista. Lisäksi kuuntelin italialaisten tutkijoiden luennon Child Language Broker -ilmiöstä eli siitä, miten siirtolaisperheiden lapset saavat/joutuvat tulkkaamaan vanhemmilleen ja miten se voi vaikuttaa lasten kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Sekin sangen kiintoisaa. Sitten olikin jo aika lähteä Poria kohti, bussin mittarin mukaan ulkona on kesä, +20 C. Suljen läppärin ja syvennyn hömppälehtiin, pitäähän tässä seurata juorujakin joskus - yleissivistyksen vuoksi:-).

Vuoristorataa, taas kerran

Aamulla kun kävelin yliopistolle mietin että pahus, kun jäi eilen bloggaamatta. Meillä oli ollut kaksi täydellistä päivää, teimme paljon harjoituksia, tunsimme onnistuvamme niissä ja ohjaajalla oli upea ja kannustava ote. Puhun kollektiivisesti koska tunne tuntui olevan sama kaikilla. Kahden hyvän päivän jälkeen on jo pakko tulla takapakkia, ajattelin, ja sehän piti paikkansa. Tänään olemme harjoitelleet vierailevan suomea opiskelevan EU-tulkin johdolla, ihan kiva ihminen mutta varsinkin loppupäivästä liian vaativa. Käytti sellaisia puheita joita hän tulkkaa työkseen, ja puhui englantia puolan aksentilla ja hyvin hiljaisella äänellä. Haastetta kerrassaan. Voi tosin olla että oikeantasoisia harjoituspuheita ei ole kovin helppo löytää, ne pitäisi kirjoittaa ajatuksella. Meille tosin korostetaan, että vaikka puhe on vaativa, meidän ei tässä vaiheessa tarvitse selviytyä siitä täydellisesti. Minä tajuan sen enkä hermostu, korkeintaan turhaudun, mutta ryhmässä on muutamia jotka vaativat itseltään koko ajan täydellistä suoritusta, ja heillä taisi olla tänään "a very bad day".
Sain omalta ohjaajaltamme tällä viikolla vähän teoriaa, olen kaivannut sitä opintojen tueksi. Muilla on sitä tuoreessa muistissa. Kun opiskelin kääntämistä 80-luvulla ei tulkkauksen teoriaa juurikaan ollut, suurin osa on kahdelta viime vuosikymmeneltä. Tutkittavaa riittäisi siis vaikka kuinka. Kääntäessäni en ole teoriaa juurikaan kaivannut, mutta tulkkauksessa haluaisin ymmärtää mitä aivoissa tapahtuu, miten tällaisen taidon hankkiminen on ylipäänsä mahdollista. Hyvän tulkin ammattitaitoa verrataankin samaan taitoon minkä esimerkiksi shakinpelaajat kehittävät, se on erikoisasiantuntemusta, ja kehittyy määrätietoisen harjoittelun ja pitkän kokemuksen tuloksena. Harjoittelu alkaa siis todenteolla vasta valmistumisen jälkeen.

Podcasts

Pitää kirjata ylös yksi namujuttu mikä on auennut opintojen myötä: olen oppinut käyttämään podcasteja!! Netti on nykyään niitä pullollaan, erilaisia reportaaseja, uutisia, tarinoita tai hupijuttuja MP3-muodossa. Kaivoin vuosia sitten ostamani Sony-soittimen esiin ja opettelin lataamaan podcasteja siihen. Ihan simppeliä! Nyt voin kuunnella tuntitolkulla vaikkapa BBC:n englanninkielisiä ohjelmia, tai Areenan asiaohjelmia - you name it.

Porista

Lähtemiseenkin harjaantuu. Minulla meni aikaisemmin usein koko päivä pipariksi jos piti iltapäivällä lähteä jonnekin, en tahtonut saada mitään aikaiseksi. Nyt pystyin stressaantumatta tekemään vähän töitä ja koulutehtäviä ja siinä lomassa käymään kaupassa ja tekemään pari kertaa ruokaa. Laukun pakkasin vartissa. Eikä 4 tunnin bussimatka tunnu rasitteelta. Tai no ehkä klo 21 jälkeen kun alan nuokkua. Kämpille pääsen vähän klo 22 jälkeen, piristyneenä 15 minuutin kävelystä. Tänään pitää tehdä yksi puolen tunnin oikoluku kun pääsen perille, en ole ladannut Acrobaten täysversiota tälle koneelle, vielä. Aion toki tehdä sen, isompi läppäri on muuttunut pöytäkoneeksi, ei sitä voi enää rehata kun on tottunut tähän pienokaiseen.
Tällä viikolla teema on tulkkauksen ja kielenoppimisen tutkimus. Meidän tulee esitellä joko oma gradu tai joku muu kielenoppimiseen, tulkkaukseen tai kääntämiseen liittyvä aihe, yleisönä on Turun yliopiston kohta valmistuvia tulkkeja ja kääntäjiä. Minun gradustani on aivan liian pitkä aika, joten etsin netistä jännän jutun LINGO-hankkeesta, jossa on kartoitettu 50 erikoista kielenoppimishanketta koko Euroopan alueella. Koostan siitä noin 10 minuutin esitelmän ruotsiksi. Enkä kirjoita sitä vaan puhun tolpista, pakko tohtia. Perjantaina on vuorossa esiintyminen Tampere-talolla Kääntäjien ja tulkkien seminaarin yhteydessä. Yleisönä ei ole koko seminaariväki - onneksi- vaan muutamia ammatissa toimivia tulkkeja. He tulevat kuuntelemaan puheitamme ja tulkkauksiamme. Voisi siis jo jännittää, mutta en ainakaan vielä tunne oireita. Tämä tekee esiintymiskammolle niin hyvää! Tuoreista graduistaan kertovat voivat vetää molempina päivinä saman, minä kerron perjantaina kuvitteellisesta gradustani, se käsittelee simultaanitulkkauksen oppimisprosessia. Olen kaivannut tässä alkuvaiheessa jonkinlaista teoriapläjäystä, että voisi paremmin uskoa omiin kykyihinsä.

Erilainen päivä

Olimme tänään studiossa harjoittelemassa äänenkäyttöä koko päivän. Oikein hauskaa, huumori kukki ja kaikki olivat rennosti toistensa seurassa. Aluksi tietenkin lämmittelyä, venytystä, hengitysharjoituksia, äänenavausta ja rentoutumista. Lisäksi vähän teoriaa ja miettimisharjoituksia, piti miettiä oman äänen toimintaa. Lounaan jälkeen siirryimme konkreettisiin harjoituksiin, jokaiselta nauhoitettiin vapaata puhetta, tylsän tekstin lukua ja runonlausuntaa. Lopuksi ne puretiin ja niistä keskusteltiin.
Huomenna on tulkkausharjoituksia vaativaksi havaitun ohjaajan johdolla ja päivän päätteeksi johdatus eneagrammiin. Osa porukasta eli ne, joilla englanti on B-kielenä, lähtee treenaamaan tulkkausta melkein viikon kestävään eneagrammiseminaariin kesäkuussa. Ilmaista työvoimaa, toisaalta kullanarvoinen tilaisuus päästä harjoittelemaan.
Olen tehnyt nyt illalla muutaman tunnin töitä, pakko hoitaa tietyt toimeksiannot koska lupasin, ja toki tässä tarvitaan jo tulojakin. Mutta nyt väsyttää, ihana ryömiä petiin.

Euran tienoilta

Matkalla Turkuun. Käytin lomasta pari viimeistä päivää pihatöihin ja opiskeluun, hyvää vuorovaikutusta käsien ja aivojen välillä. Olen yrittänyt treenata simua ihan vakavissani, mutta helpoksikin luokitellut puheet ovat jääneet useimmiten puolitiehen. Se on äärettömän vaikeaa. Olen yrittänyt surffata tietoa siitä, mitä simussa oikein tapahtuu, miten oppiminen etenee. Asiaa on tutkittu paljonkin, mutta akateemisista opinnäytteistä on vaikea löytää konkreettista tietoa. Haastavaa ei ole vain samanaikainen kuuntelu, jäsentely ja puheen tuottaminen, vaan myös kielen sujuva ulosanti. Eräs opettaja neuvoi polottamaan ääneen päivälehden sisältöä tulkkauskielillä. Tuntuu vähän nololta messuta itsekseen, mutta kai siihen pitää vain ryhtyä. Tavoitteena kaksi pitkää ajankohtaista artikkelia päivässä. Harjoittelussa oli yksi valopilkkukin, kun tein konsea huomasin että onnistuin lopulta jättämään kaikki täytetäänet pois. Tein sen ajatuksen voimalla, mutta varmaan sekin taito voi automatisoitua jos sitä treenaa tarpeeksi.
Viikko on tynkä, käsittelemme ainakin huomenna äänen käyttöä, paikkana on joku studio yliopiston lähettyvillä. Perjantain sisällöstä en ole ihan varma, täytyy tarkistaa kun pääsen kämpille.

Lomalla

Neljä päivää pelkkää toimettomuutta, ohjelmassa on ollut tavallisia kotihommia ja seurustelua. Ei töitä eikä opiskelua - aivan ihanaa lomaa. Siniseltä taivaalta muutaman päivän paistanut aurinko on antanut todellisen kesäfiiliksen. Mutta nyt on pilvistä ja vähän levoton olo, taidan käyttää muutaman tunnin tulkkausharjoituksiin. Latasin juuri koneelle ohjelman, jossa voi tulkata EU-komissaarien ja ministereiden puheita. Viime viikon kokemukset simultaaniharjoituksissa olivat kuin kylmä kylpy - nyt pitää päästä takaisin raiteille.

Jyvät akanoista

Tänään meille näytettiin missä mennään. Siis oikeasti. Opettaja piti meille C-kielessä sen tasoisia puheita että suurinpiirtein joka toinen tai kolmas lause jäi simussa hämäräksi. Lisäksi hän piti puheita melko helppoina ja selkeinä - katin kontit! Meitä oli muutamia joille kävi näin. Ja muutamat tietenkin sokelsivat sujuvasti, kaikki kunnia heille siitä. Sinne meidän muidenkin on päästävä, jos mielimme loppukokeesta läpi. Mutta töitä pitää tehdä ihan sairaasti. Monasti ajattelen että kunhan saan enkun kokeesta läpi niin unohdan koko kielen, siis tulkkauskielenä. Keskityn suomeen ja ruotsiin. Siinäkin minulla on työsarkaa, saada ruotsi soljumaan yhtä sujuvasti kuin suomi. Tututkin sanat ovat välillä hakusessa kun simu on päällä.

Aaamukahvin äärestä

On tuo yhteiskeittiö hyvä juttu. Olin unohtanut ostaa kahvimaitoa, onneksi jollakulla oli täysinäinen maito avattuna, en joudu hörppimään mustaa kahvia. En kutsuisi tätä varkaudeksi, vaan hätäavuksi. En yhtään pahastu, jos joku muu käy joskus minun maitopurkillani, kunhan ei vie viimeisiä.
Heräsin ennen kännykkääni, päässä pyöri eilinen päivä. Opiskelimme niin intensiivisesti, ettei ryhmä ehtinyt juurikaan jutustelemaan, Kevätlukukausi tuntuu hupenevan oikeastaan käsiin, kohta on viikon pääsiäisloma, sen jälkeen lyhyt viikko, sen jälkeen melkein heti vaihto ja sitten pitääkin läpäistä välikoe. Tuntuu siltä että oman harjoittelun osuutta pitää lisätä, ei tästä muuten mitään tule. Tänä iltana menemme kimpassa syömään, mukana Pohjoismaiden neuvoston vieraamme. Opin eilen, että kysymyksessä onkin kaksi neuvostoa, Köpiksessä toimii lisäksi Pohjoismaiden ministerineuvosto. Ja sekoitin nämä tietenkin useaan otteeseen tulkatessa. Tosin korjailin, mutta aika turha virhe. Pitää tehdä pikimmiten visiitti paikan päälle niin ehkä asiat selkenevät, olemme työtiimini kanssa aikoneet sitä jo muutaman vuoden.
Tänään en oikein tiedä mitä tuleman pitää, opena meillä on tulkki, jonka olemme tavanneet vain kerran. Hän tosin esitteli itsensä hyvin mieleenpainuvalla tavalla, hän listasi spontaanisti kaikki huonot puolensa, ja lista oli pitkä. Sen jälkeen me saimme mainita itsestämme kolme huonointa piirrettä. Ei aivan yksinkertaista, kokeilkaa vaikka.

Vauhdikasta

Viikko on vierähtänyt ennätysmäisen nopeasti. Olemme tehneet simultaania joka päivä, pitkiä ja lyhyitä pätkiä, ja kaikentasoisia puheita. Yhtäkkiä tästäkin tuli tekniikkalaji, omia tuotoksia pitää voida äänittää ja kuunnella. Miniläppäri on nyt tehokkaassa hyötykäytössä. Kuuntelin muutamia tulkkauksia eilen illalla, ja huomasin jänniä juttuja. Kohdat, joissa tunsin liukastelleeni ja jopa säveltäneeni menivät jotakuinkin oikein, asia oli työntynyt alitajuntaan vaikka luulin sen menneen ohi korvien. Ja kesken muuten aika sujuvan suorituksen toisitinkin yhtäkkiä puhujan ruotsinkielisen sanan. En tulkatessani sitä huomannut, mutta kuulin nauhalta.Tänään käsittelemme koko päivän EU:hun liittyviä asioita, tällä hetkellä se on meikäläiselle loputon suo, jossa on vain pakko rämpiä. Ja kohta raahaudun viikonloppukassini kanssa koululle - ihanaa kun on perjantai!