Ankea aamu. Ulkona sataa ja tulee, eikä suinkaan hiljaista kesäsadetta vaan vettä tulee kuin suihkusta. Tällaisena päivänä olisi ihana jäädä kotiin. Minun pitää vain ensi kävellä sateen läpi unille ja takaisin ja sitten laukkuineni bussiasemalle, ja istua bussissa neljä tuntia ennen kuin pääsen kotiovesta sisään. Välillä pitää ihan taputtaa itseä päähän että oletpa sinä reipas kun jaksat! Motivaatio on edelleen vahva, mutta putki alkaa myös käydä voimille. Loppukoe lähestyy, taidot ovat vielä melko vajavaiset ja ohjelma tiukka. Edessä on kolme päivää Brysselissä, pitäisi ihan hihkua innosta mutta jotenkin vain tuntuu työläältä. Tiedän kuitenkin että kunhan sinne pääsee niin on takuulla mahtavaa seurata tulkkien työskentelyä kokouksissa.
Eilinen on hyvä harjoituspäivä, tempo piti vireänä ja muut paitsi enkkusimut meni ok. Saan todeta yhä uudelleen, että sanavarastoni ei riitä, melkein jokaisessa englannin simutulkkauksessa tulee kohtia, joissa putoan kärryiltä. Turhauttavaa, miten ihmeessä pääsen kahdessa kuukaudessa tilanteen herraksi?!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti