Työyhteisöstä

Eilen teimme tehokonsea, ja jatkamme vielä tämän aamupäivän. Lisäksi käsittelimme tunnin verran ryhmädynamiikkaa ja parityöskentelyä, se asettaa meille omat haasteensa. Se sai minut myös miettimään, miten tärkeää on, että voi peilata itseään johonkin yhteisöön. Käsitys omista ominaisuuksista, kyvyistä ja puutteista jää hämäräksi, jos kukaan ei anna palautetta. Siksi tuntuukin nyt hyvältä monen kotona tehdyn työvuoden jälkeen saada hieman käsitystä siitä, miten itse toimii yhteisössä ja mitkä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet. Havainnot ovat välillä jopa yllättäviä. Ennen lasten tuloa tunsin oloni työyhteisössä epävarmaksi, minulla ei ollut tarpeeksi itseluottamusta, jotta olisin tuntenut osaavani tarpeeksi, parista korkeamman tason tutkinnosta huolimatta. Lasten saavuttua tärkeintä oli saada arki toimimaan heidän ehdoillaan koko perheen hyvinvoinnin vuoksi, ja kotona työskentely oli monen vuoden ajan ihanteellinen ratkaisu. Nyt kun lapset ovat varttuneet, ja minulla ikä ja itseluottamus karttuneet, niin on hauskaa lähteä taas mukaan työyhteisöön. Friikkutulkilla se on sopivan epäsäännöllinen ja vaihteleva. Ei ole vaaraa pysyvistä konflikteista työpaikalla, ne näyttävät olevan ikävä kyllä hyvin yleisiä.