Lauantaiaamuna

Vatsatauti rauhoittui ja hoidimme Tampereen päivät yhden henkilön vajeella. Todella mielenkiintoinen rupeama, ja tärkeä verkostoitumisen kannalta. Saimme tehdä yhden kokouksen ruotsiin ihan tositilanteessa, tosin salissa olijoista vain kahdella oli kuulokkeet. Mutta tilanne oli ihan aito ja meni oikein hyvin. Lisäksi saimme tulkata kannettavilla laitteilla, työpari jakoi aina yhden puolitoistatuntisen workshopin. Otimme puheen huoneesta ilman kuulokkeita ja puhuimme hiljaa mikkiin. Kopiton tilanne ei tietenkään ole tulkin työolojen kannalta ihanteellinen, mutta niitä tulee kuulemma eteen aina silloin tällöin ja niihin on totuttava. Kuulimme englantia hyvin vaihtelevilla aksenteilla, pahimpia taisivat tällä kertaa olla islantilainen ja italialainen. Osa asioista meni osalta ohi, mm. minulta, ja osa taas ihan sujuvasti. Mielenkiintoista oli myös seurata tulkkien työskentelyä, yhteensä kymmenen ammattilaista huhki hiki hatussa (kopeissa tulee kuuma) ja heidän urakkansa jatkuu vielä tämän päivän. Me "lapsukaiset" saimme lähteä perjantain päätteeksi kotiin.
Tiedän nyt paljon enemmän leijonista kuin ennen, ja vaikka en titteleistä ja prenikoista perustakaan, olen aika vaikuttunut. He tekevät maailmanlaajuisesti paljon hyvää yhteiskunnassa, ja lähtevät aina liikkeelle paikallisyhteisöstä ja kanssaihmisten tarpeista.
Fiilis on hyvä, vaikkakin juuri nyt vähän väsynyt. Loppukoe häämöttää kaiken tohinan takana. Se ei kuitenkaan stressaa ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin, kun minulle valkeni ettei minun ole pakko suoriutua englannin kokeesta läpäistäkseni sen. Riittää, että minut hyväksytään suomi-ruotsi-yhdistelmässä molempiin suuntiin. Ilman muuta aion nostaa englannin myös työkieleksi, mutta se saa viedä vähän enemmän aikaa. Ja siinä rinnalla minun on aktivoitava norja ja tanska, se on työllistymisen kannalta hyvin tärkeää. Eli työsarkaa piisaa loppukokeen jälkeenkin. Mutta nyt vapaapäivän viettoon, huomenna valmistelen maanantain Hanasaarta.