Aamulla kun kävelin yliopistolle mietin että pahus, kun jäi eilen bloggaamatta. Meillä oli ollut kaksi täydellistä päivää, teimme paljon harjoituksia, tunsimme onnistuvamme niissä ja ohjaajalla oli upea ja kannustava ote. Puhun kollektiivisesti koska tunne tuntui olevan sama kaikilla. Kahden hyvän päivän jälkeen on jo pakko tulla takapakkia, ajattelin, ja sehän piti paikkansa. Tänään olemme harjoitelleet vierailevan suomea opiskelevan EU-tulkin johdolla, ihan kiva ihminen mutta varsinkin loppupäivästä liian vaativa. Käytti sellaisia puheita joita hän tulkkaa työkseen, ja puhui englantia puolan aksentilla ja hyvin hiljaisella äänellä. Haastetta kerrassaan. Voi tosin olla että oikeantasoisia harjoituspuheita ei ole kovin helppo löytää, ne pitäisi kirjoittaa ajatuksella. Meille tosin korostetaan, että vaikka puhe on vaativa, meidän ei tässä vaiheessa tarvitse selviytyä siitä täydellisesti. Minä tajuan sen enkä hermostu, korkeintaan turhaudun, mutta ryhmässä on muutamia jotka vaativat itseltään koko ajan täydellistä suoritusta, ja heillä taisi olla tänään "a very bad day".
Sain omalta ohjaajaltamme tällä viikolla vähän teoriaa, olen kaivannut sitä opintojen tueksi. Muilla on sitä tuoreessa muistissa. Kun opiskelin kääntämistä 80-luvulla ei tulkkauksen teoriaa juurikaan ollut, suurin osa on kahdelta viime vuosikymmeneltä. Tutkittavaa riittäisi siis vaikka kuinka. Kääntäessäni en ole teoriaa juurikaan kaivannut, mutta tulkkauksessa haluaisin ymmärtää mitä aivoissa tapahtuu, miten tällaisen taidon hankkiminen on ylipäänsä mahdollista. Hyvän tulkin ammattitaitoa verrataankin samaan taitoon minkä esimerkiksi shakinpelaajat kehittävät, se on erikoisasiantuntemusta, ja kehittyy määrätietoisen harjoittelun ja pitkän kokemuksen tuloksena. Harjoittelu alkaa siis todenteolla vasta valmistumisen jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti