Kielistä

Pidin rokulipäivän, olo oli aamulla niin surkea että soitin ajan lääkärille. Sain rohtoja, toivottavasti virta palaa huomiseksi. Tai ainakin lauantaiksi, lähden silloin viikon vaihtoon Graziin. Siellä pitää paiskia hurjasti töitä eli harjoitella tulkkauksia, välikokeet ovat pian käsillä. Huisin jännää päästä Itävaltaan, siellä on täysi kesä.
Kuuntelen Ylen ruotsinkielistä radiokanavaa, ja mietin miten löytäisin minulle parhaiten sopivan ruotsinkielen. Olen sellainen "härmapa" että ympäristön kieli ja murre tarttuu automaattisesti. Siitä on ollut hyötyä kun on pitänyt opetella kieliä, mutta nyt tuntuu että ruotsinkieleni on yhtä sekamelskaa. Siinä on rannikon murteita, riikinruotsia ja kirjakieltä, enkä oikein tiedä mitä puhuisin. Yksi ohjaaja piti sitä viehättävänä, käski jatkaa, kun taas yksi minua viime perjantaina kuunnellut ammattitulkki piti sitä hieman häiritsevänä, hänen mielestään minun pitäisi valita yksi variantti. Mieluiten oikeastaan puhuisin riikinruotsia, pidän siitä ja se istuu suuhuni aika hyvin, mutta se saattaisi tuntua omassa ympäristössäni hienostelulta ja kummalliselta. Ihmiset eivät muista ettei minulla ole ruotsinkielistä taustaa, vaan että olen umpisuomalainen. Ja riikinruotsia on myös vaikea ylläpitää ihan suomenruotsalaisessa ympäristössä. Huomaan kuitenkin tulkatessani, että kun yritän artikuloida selkeästi ja huolellisesti, ääntäminen alkaa muistuttaa naapurimaan kieltä.
Kielen oppimiseen sanotaan menevän 10 vuotta, eli ruotsin pitäisi nyt olla jotakuinkin hanskassa. Englannin kanssa minulla on vielä melkoisesti tekemistä, vaikka kouluvuosia onkin kertynyt yli 10. Lisäksi epäilen, että pitkän aikavälin suunnitelmani tanskan kielen aktivoimisesta tulkkauksen lähtökieleksi on utopiaa. Vierailevan SCIC-tulkin mukaan tanska olisi kuitenkin heillä ihan käypä työkieli, eli se laajentaisi markkinoita myös EU:n toimielimiin. Minun pitää ehkä asustaa Tanskassa muutama kuukausi, ihan mahdollista sen jälkeen kun pojat ovat lähteneet omilleen.