Vielä viikko

Jotenkin on puhti poissa. Ranskanryhmä saa tällä viikolla tehopreppausta, me muut harjoittelimme hiljakseen. Ihan hyvä niin. Päällä on pieni jännitys, joka takuulla kasvaa viikon mittaan. Tein treffit täällä asuvan ystäväni kanssa loppukoepäivän illaksi, sanoin tarvitsevani joko kanssajuhlijan tai lohduttajan. Kokeeni on ekana päivänä (kokeet ovat ke-pe)emmekä me kurssilaiset saa tavata toisiamme näiden päivien aikana, psykologisista ja käytännön syistä(eri henkilöillä käytetään samoja puheita).
Kävin eilen Voice Massagessa, saimme ilmaisia oppilastyö-harjoitusaikoja, täällä on meneillään VM-kurssi. Siinä hierotaan äänentuottamisessa ja hengittämisessä käytettyjä lihaksia, ihan jees. Ammattilaisen tekemänä varmaan aivan ihanaa.

Vauhdista

Viimeinen pitkä viikko edessä. Siitä osaa tuskin nauttia ennen kuin loppukoe on ohi, sen verran se kyllä pistää jännittämään. Esiintyminen on aina ollut vaikeaa, vaikka jos se on mennyt hyvin siitä on jopa nauttinut. Mutta miten pystyy suorittamaan taitojensa äärirajoilla kun paikalla on niin monia kriittisiä silmiä ja korvia. Jää nähtäväksi. Toisaalta, ei kai se sen kummempi tilanne ole kuin mikä tahansa työkeikka, yksikin kuulija voi olla se kaikkein kriittisin, alkuun on vain päästävä. Ja luotettava omaan osaamiseensa. Piste.
Mutta nyt ruoanlaittoon ja sitten linjurille.

Laiskottaa

Pimeää, märkää, likaista. Marraskuu pahimmillaan. Liian aikaista laittaa jouluvaloja, tohdin ottaa varaslähdön vasta noin viikkoa ennen pikkujoulua. Pitää sytytellä kynttilöitä ja tehdä vain mukavia asioita heti kun ehtii. Huomenna voin viettää ihan hyvällä omallatunnolla IOP:tä (itsenäisen opiskelun päivä), unohdin käännösohjelman lukon Turkuun enkä voi siis kääntää, ihan hyvä niin.
Toinen tarjoamani tulkkauskeikka on nyt myös kalenterissa, sain tilauksen perjantaina. Nasta fiilis, sama työpari kuin viime maanantaina. Lisäksi verkosto lahden taakse on alullaan, olen saanut jo jopa suosittelijan, mikä on melkoinen luottamuslause.
Nyt siirryn sohvalle lukemaan päivän lehteä, ja sen jälkeen seuraan sinkkuäitien toilailuja (juu, on se minustakin ihan tyhmä ohjelma mutta kunhan vahtaan...).

Joko tai

Eilen teimme mm. tulkkauksia ruotsiin, ja yksi ope joka ei ollut kuunnelut tulkkaustani pitkään aikaan, hihkaisi riemusta kun huomasi minun löytäneen "satsmelodin". Ihan siistiä, mutta tänään huomasin kun tulkkasin suomeen että tuotos ontui, yhtäkkiä olikin hankalampi käyttää suomea natiivin tavoin. Kumma juttu, ämpäri on vielä vajaa, ja aina kallellaan joko suuntaan tai toiseen. Koskahan se täyttyy ääriään myöten ja tasoittuu, 10 vuoden kuluttua?
Juttelimme eilen myös siitä, mikä ihme on ajanut meidät tällaiseen ammattiin, jossa on jatkuvasti ruoskittava itseään ja omia epäonnistumisiaan? Vaikka keikka menisi yleisesti ottaen hyvin, niin mieleen jää kaivamaan joku kesken jäänyt ajatus tai huonosti muotoillut lauseet. Tällä hetkellä kaikkia rassaa edessä oleva loppukoe. Meni koe miten tahansa, aion aloittaa työnteon, koska tiedän sössiväni jännityksestä jos sössin. Mutta kyllä se nakertaa itsetuntoa jos joutuu uusimaan kokeen puolen vuoden kuluttua. Siihen on vain varauduttava.

Aamuhetki

Miniläppäri korvaa nyt aamulehden, suivaannuin Hesariin joka ei pysynyt tekemieni muutosten perässä, vaan sai koko ajan jakelut päälaelleen, palaan 7-päiväiseen lehteen vasta kuunvaihteessa.
Blogiin kirjautuminen vaatii nykyään ovelia kiertoteitä, tavallinen sisäänkirjautumissivu ei aukea, johtuneeko mokkulasta. Nukuin 9 tunnin yöunet, pieni flunssa väsyttää. Yksi Turussa asumisen parhaita puolia onkin se, että täällä tulee nukuttua tarpeeksi. Kotona ei ehdi, ympärillä on liikaa virikkeitä. Opinnot ovatkin sujuneet hyvin, kun mieli on levännyt ja ympärillä on useimmiten (jos ei ole liikaa töitä) hyvä opiskelurauha, tätä putkea olisi ollut paljon vaikeampi toteuttaa kotona asuen, onneksi se ei ollut välimatkasta johtuen mahdollista.
Eilisen teimme loppukoekonseja, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt kun aikaa on enää pari viikkoa kaikkien hermot alkavat kiristyä, ja ohjaajat tuntuvat toisinaan arvioissaan kohtuuttomilta, on vaikea hahmottaa, olemmeko arvioissa samalla viivalla vai saavatko jotkut pyyhkeitä suhteessa muita enemmän. Kaikki ovat kuitenkin hyviä tyyppejä, huumori kukkii ja nauru raikaa, eilen paikalla ollutta porukkaa tulee kovasti ikävä kun tämä on ohi. Mutta nyt joka-aamuiseen hiustenlaittoon...huokaus.

Pimeällä tiellä

Istun taas matkalla Turkuun, vielä kaksi menomatkaa jäljellä näissä merkeissä, Sen jälkeen loppukoe on ohi, toivottavasti menee kerralla putkeen, ja jäljellä vain kämpän tyhjennys ja siivous.
Tämän päivän työkeikka oli ihan ok, vaikka eihän sitä koskaan ole täysin tyytyväinen omaan työpanokseensa. Kollega oli mukava, ihan kiva jos järjestyisi yhteisiä töitä myös jatkossa. Olen tosi iloinen siitä että autenttisia harjoitustilanteita on ollut niinkin paljon, oli paljon helpompi lähteä töihin kun tiesi miten se oikeasti menee. Tai voisi mennä. Kerran joudun kiperään paikkaan kun kansanedustaja luki hyvin koukeroisia lauseitaan suoraan paperilta, onneksi rutinoitunut kollega auttoi pulasta ja pelasti kuulijat.
Nyt pitäisi kääntää, työn alla on vähän isompi käännös uudelle suomalaiselle asiakkaalle, ei voinut sanoa ei, itsesuojeluvaisto kielsi. Väsyttää kuitenkin sen verran ettei synny järkevää tekstiä, paras jättää huomisiltaan.
Autoon nousi Porista inttiin menevä kaveri, joka ei osaa olla hetkeäkään hiljaa. Soittelee kaikille kavereilleen ja puhuu kovaäänisesti koko ajan dokaamisesta, ja joka toinen sana alkaa v:llä… Huh huh, pojista vanhempi menee kesällä Dragsvikiin….

Kotikoneelta

Viimeinen valtiopäivillä vietetty päivä eli eilinen oli oikeastaan kaikkein mukavin. Ensimmäinen tunti oli ministereiden kyselytunti, ja silloin he puhuivat vapaasti ihan mukavaan tahtiin. Viikko oli kaiken kaikkiaan mainio tilaisuus päästä harjoittelemaan ihan oikean toiminnan keskipisteeseen.
Olen ammattilaisia kuuntelemalla oppinut mm. seuraavat asiat:
Tulkki saa paljon virheitä anteeksi, jos ääni on miellyttävä ja rauhallinen. Loistavatkin sanakäänteet jäävät huomiotta, jos ääni särähtää korvaan tai kuulostaa hermostuneelta. Kuulijaa häiritsee, jos tulkki kuulostaa hätääntyneeltä, mutta jos ääni on miellyttävä ja tahti rauhallinen, pienet asia- ja muotovirheet menevät ohi korvien.
Valmistautuminen on toinen ratkaiseva tekijä. Myös kokenut tulkki saattaa kuulostaa todella ontuvalta, jos läksyt ovat jääneet tekemättä. Havaitsin tämän eräässä aikaisemmassa tilanteessa, kun eräs vankka ammattilainen joutui yllättäen tulkkaustilanteeseen toisen sairastuttua. Hän ei tietenkään ollut valmistautunut, ja silloin hätäisestä äänestä kuulsi läpi hermostuneisuus ja "tietämättömyys". Ihan inhimillistä tietenkin.
Pohjoismaiden neuvosto tarjoaa vakitulkeille ihanteelliset puitteet, asioita käsitellään kokouksesta toiseen ja kokousmenettelyt ovat aina samat. Tällöin tulkki saa mahdollisuuden kehittää ilmaisutaitoaan, kun asiat ovat jo tuttuja ja hanskassa. Siinä minulle seuraava tavoite loppukokeen jälkeen: norja ja tanska kehiin ja neuvoston friikkulistalle.